perjantai 27. maaliskuuta 2015

Rauha sisimmässä ja kämppä laatikoissa!

Ihan ensimmäiseksi, kuuntele tämä niin pääset mukaan, tekstin otteet kyseisestä biisistä <3

Nyt on se vaihe menossa, että kämppä laatikoihin ja kohta matkaan!

Työvuoroja jäljellä enää vaivaiset kaksi kappaletta ja tavarat pitäis siirtää paikasta a paikkaan b tänään ja huomenna. On se myllerrystä sanon minä. Viikon päästä on jännät paikat, nimittäin silloin on lähtöön enää muutama hassu päivä. 

Toinen tyttö lähti Jerusalemia kohti tän viikon maanantaina ja mä odotan innolla että pääsen perässä! Kiva päästä käymään ennen lähtöä kotona kuningaskaupungissa!! Onkin ikävä perhettä ja ystäviä <3 Kohta menee piiitkä aika ennenku näkee seuraavan kerran! 

Oon kokenut viimeisten parin kolmen viikon aikana muutamia ahdistuksia siitä, entä jos asiat ei hoidukkaan, entä jos en saa tavaroita myytyä, entä jos passi ei ehdi ajoissa, entä jos en saa varastoa, entä jos listaa vois jatkaa ja jatkaa, mutta näiden ahdistuksien ja turhan epäuskon keskellä Jumala on aina tuonut rauhan ja vastaukset ajallaan. Miks mä epäilen kun syvällä sisimmässäni tiedän  että ne asiat hoituvat mun parhaakseni täydellisellä jo aikaa sitten valmistetulla aikataululla? Sitten mä huomaan että kaikki meneekin just eikä melkein nappiin niinku pitää. Inhimilliset tunteet menevät monesti sen yli mitä tiedetään meille luvatun. Sanassaan Hän lupaa pitää huolen. Ja Hän ei petä luottamusta. <3 Kokemuksen syvällä rintaäänellä.

"And my faith will be made stronger.."

Nyt on matkaa varten kaikki hoidossa, passi, lentoliput, vakuutukset, kutsukirje ja mitähän mä unohdin. Niin ja mäkin alan oleen suht valmis lähtöön. Aurinkorasva vaan puuttuu! ;) 

Ensmmäiset jäähyväiset sanottu töissä ihanille työkavereille ja muutamille asiakkaille.. onhan se haikeaa. <3 Jäähyväisten kannalta on tulossa raskas ens viikko. Nenäliinat hihansuuhun niinku vanhuksilla konsanaan. Mä oon aikamoinen tunteilija ja kyynelehtijä kun sille päälle satun. Mä ikävöin jo etukäteen :D Lähtö ei koskaan oo helppoa, mutta jos ei uskalla lähteä, ei koskaan saavuta mitään. Mutta enhän mä matkallani yksin oo, mulla on siellä ihana ystävä Emma ja paras matkakumppani ja apu joka tilanteessa, Jeesus <3 Mulla ei oo hätää :) Kaikki menee niinku pitää, tää matkan suunnittelu ja alkukin on ollut johdatuksessa kulkemista! 
Kaikki ajallaan, niinkuin on luvattu <3 
Olen parhaissa käsissä ja turvallisin mielin. 


"Your grace abounds in deepest waters
Your sovereign hand
Will be my guide
Where feet may fail and fear surrounds me
You've never failed and You won't start now"

"Wherever you would call me.."

<3 Jessica 




lauantai 7. maaliskuuta 2015

"Missä koi ja ruoste raiskaa ja varkaat murtautuvat sisään.."

Tai jotenki noin se raamatunpaikka meni. Kohta ei oo omaisuutta mitä koi ja ruoste pilais eikä tavaroita mitä varkaat vois viedä. Vain muutama "aarre" jää säilöön.
Tänään on ollut true bisnespäivä. Omaisuus myyntiin lähes kokonaan. Testasin jo, kuinka pärjään pöytälampun valos, kun kattolamput ja jalkalamppu lähtee :D

Mua on pitkään puhuteltu ajatuksiin, että onko tää todella sitä mitä mä haluan? Elää kauniissa kodissa, kaikki hyvin, näkemättä sitä elämän toista puolta. Tekeekö tavarat meistä turhamaisia? Hamstrataan jos jotaki krääsää, ihan vaan huvinvuoksi. Mä oon ajatusten tasolla tehnyt työtä luultavasti tätä luopumista varten jo paljon aiemmin kun tiesinkään koko reissusta. Katsellut mun kotia ja tavaroita joita oon huolella kerännyt. .."Pystyisinkö luopumaan tuosta?,, entä tuosta?".. 
Ja tullut siihen tulokseen, että sitten on ongelma, jos en pystyisi. Nyt mä sitten aloin kuvaamaan mun tavaroita ja pistin myyntiin facebook kirppiksille, joissa ne menee kaupaksi.
Eikä tunnu yhtään pahalta! Vaikka mietinkin, mitäs sitten kun mä kolmen kuukauden kuluttua tuun takaisin, rahattomana, kodittomana ja omaisuudettomana? :D Siitä se uus vaihe taas alkaa! 

Nyt on mulla käynnissä luopuminen maallisesta rihkamasta! Ja tuntuu hyvältä! 
Alla kuva, jossa myymiäni pikkutavatoita. 

Turhuuksien markkinat käynnissä.


Kohta lähestyy reissu! JEE!

torstai 5. maaliskuuta 2015

Morjens. Hiki pinnas ja laastari vasemmas olkapääs.

 SHALOM

 Täytyyhän sitä näyttää, että osaa Israelin kieltä edes yhden sanan ;)

Totisen totta, tällai se matka alkaa! Rahat menee jo ennenku matkaan pääsee. Kaikenmaailman rokotteita, terveystodistusta sun muuta. No turvattu selusta. Minoon suht terve lääkärin mukaan lähtemään koitokseen.

Tämä tarina alkoi viime perjantaina kun luin Israelin Ystävät ry nettisivuilta mahdollisuudesta lähteä vapaaehtoistyöhön. Uni ei meinannut tulla kun jo jännitti niin kovasti, tonne mä haluan!

Oon siis haaveillut lähetys- tai vapaaehtoistyöhön lähtemisestä siitä lähtien kun kävin Israelissa mun värikkään seurakuntaystäväpiirin kanssa puolitoistavuotta sitten. Se oli reissujen reissu. Sieltä löytyi ihania uusia ystäviä <3 Sieltä se ajatus lähti.

Oon kuitenkin ollut ujo lähtemään minnekkään. Jos ei lasketa tätä extempore muuttoa Helsinkiin. 

Maanantaina tää reissu siis kehittyi. Otin yhteyttä koordinaattoriin ihan vain tiedustellakseni kyseisestä asiasta. Kohta mä olinkin jo lähdössä ja matkakaveri Suomen toisesta päästäkin löytyi, vapaaehtoistyökohdekin on selvinnyt varmistusta vaille. Lähtö koittaisi huhtikuun alussa. Palkkaa tuli tässä kuussa palkattomien vapaiden takia vähemmän mitä normaalisti ja säästöjänikin olin käyttänyt. Uskossa Jeesukseen mä lähden reissulle. Mitä sitä ny rahalla?

Tällä hetkellä on työpaikka ja asunto irtisanottu.

Täytyy hoitaa vielä yhtäsuntoista, hankkia passi, lentoliput jne hömpötykset ennenku voi lähteä.

                Mutta minähän lähden.

          Palataan. 

          Selavi.