Last day

Tänään oli mun viimeinen päivä töissä ja jotenkin hassua, että eilinen tuntui haikeammalta. Ehkä osa syy on se, että tänään oli niin kuuma, back to +32. Ollaankin nautittu kuluneen viikon viileämmistä ilmoista. On ollut ihanaa pitää pitkiä housuja ja on ollut helppo hengittää kun kuumuus ei vie kaikkea energiaa. Noh, kohta se totuus iskee, kun Suomi kutsuu. Eilen juttelin Matiaksen kanssa ja se kertoi että oli +17 lämmintä, sanoin että hyi ku kylmä ja se sano että ei ku just lämmin. :D Heh. 

 Tosiaan. Niin se on viikkoa vaille kolme kuukautta hurahtanut. Jos elämästä tehtäis jana, alusta loppuun, niin kuinka pieni aika onkaan kolme kuukautta. Tällä hetkellä se on saattanut tuntua pitkältäkin ajalta, mutta lyhyt aikahan se on. Kuitenkin luultavasti antoisinta aikaa elämässäni, kuinka paljon oonkaan saanut tältä matkalta.. oon niin kiitollinen Jumalalle, että just mua varten oli tämmöinen matka suunniteltu. Just minä sain kulkea tämän.

Kuuntelehan tämä :) 

 We can see the works of Your loving hands
With a hope and peace not made by man
When You poured out Your grace and Your mercy
And You held out Your arms so we could see
You bled for all mankind and set the captives free

Oon saanut tältä matkalta hyvän ystävän. Emman <3 

 Ollaankin juteltu Emman kaa kaikkia asioita maan ja taivaan väliltä ja viime aikoina enemmän ja enemmän sitä, kuinka paljon meillä jokaisella onkaan elämässä mahdollisuuksia. Joskus ihmiset yrittää pistää itsensä tai läheisensä muottiin, johon "yleensä" kaikki ainakin siinä lähipiirissä on tottunut. Joissain perheissä ehkä ei ole totuttu siihen, että voi matkustaa, lähteä kokeilemaan siipiään vaikka ulkomaille tai eri paikkakunnalle. Tai että jos ei just nyt huvita opiskella niin ei sitten opiskele. Tai jos haluaa käydä kursseja koulun sijaan. Tai jos pitää välivuotta. On tosi paljon perusajatuksia siitä, miten elämässä yleensä tehdään. Ja joskus joidenkin on vaikea sulattaa niiden ihmisten tapaa elää, kellä se ei ihan yleisen tyylin mukaan mene. 

Elämässä on rutkasti mahdollisuuksia. On muitakin maita kuin Suomi. En kuitenkaan tarkoita, etteikö se "perustapa" elää, olisi hyvä tai kunnioitettava. Tietysti on. Mutta niin on jokaisen ihmisen polku ainutkertainen ja yksilöllinen. Kukaan vanhempi ei voi valmiiksi päättää lapsensa ammattia, elämää tai puolisoa. Se on jokaisen oma asia, miten haluaa elämänsä elää. Mä uskon siihen, että jokaiselle meille on suunniteltu oma polkumme etukäteen. Siksi mun oli ns. helppo ja turvallinen astua tällekin matkalle. Mä luotan Jumalan johdatukseen mun elämässä ja oonhan saanut sen niin monessa asiassa henkilökohtaisesti kokea. Toiset kutsuvat sattumaksi. Mä en usko että on olemassa sattumaa niin monessa ja syvässä asiassa jotka liittyvät toisiinsa tai antavat merkityksen tulevaisuudelle. 

On myöskin turha pelätä epäonnistuvansa, koska jos sitä pelkää liikaa, ei saavuta mitään. Annan vinkin, rohkeasti hyppäätte siihen mikä tuntuu oikealta juuri sun kohdalla. Ja jos vielä ei oikein tiedä mikä olis hyvä, niin älä stressaa, kyllä se selviää.

Tää matka Israel Elwyniin on opettanut rakastamaan enemmän, kiittämään. Eniten tää matka on avannut silmiä, että on totisen totta, että arkielämää on niin monenlaista. Kohta aukeaa jälleen uusi ovi kun tämä ovi sulkeutuu. On hyvä lähteä, kun tietää olevan tervetullut takaisin, tietää olevansa kaivattu ja toki siksi se tuo sen haikeuden lähteä. Tästä on tullut mulle toinen koti ja ainahan on vaikea jättää perhe. Tää on ollut ainutlaatuinen kokemus. Syvä kiitollisuuteni kumpuaa Herralle. <3

And Your glory shines all around us
Your faithfulness shown for all to see
When we think of all of Your wonders
The beauty of Your plan that's been revealed
We walk in Your light, we walk in it

Olen valmis lähtemään. 

I'm coming home - but give me one week to get some holiday ;)

 <3 Jessica

Too soon!

Kotiinpaluu. Se tulee liian aikaisin niinkuin otsikossa mainitsin. Välillä on ajatellut että kumpa pääsis vaan kotiin, mutta mitä lähemmäs se kotiinlähtö tulee, sitä vaikeammalta se tuntuu. Eilen töiden jälkeen, mun housemanager eli mun boss täällä, halusi jutella ja ihmeteltiin kuinka aika meni näin äkkiä. Erään työntekijän kanssa on ollut ongelma yleisessä aamupalan annossa (normaalisti avustan aamupalalla sokeaa poikaa ja erästä tyttöä) ja siinä on siis ollut hänen kohdallaan ongelma. Vaikkakin tämä kyseinen työntekijä onkin ihana muuten kaikinpuolin. Loppuun mun pomo sanoi mulle "Joni, you will brake his heart when you go".. se on poika josta kerroin aiemmassa postauksessa. Tuntuu liian haikealta, että enää ens viikko töitä.. Ja tuntuu niinkuin olisin tullut eilen.. Juttutuokion jälkeen tulin kotiin ja menin Emman viereen sängylle ja aloin itkemään etten halua lähteä :D Mutta..niinkuin mä ekan päivän jälkeen rukoilin, että anna Jeesus mun sydämen jäädä tänne ja anna mulle rakkautta näitä kohtaan. Siihen rukoukseen on vastattu kuulkaa niin kirjaimellisesti ja 150%:sesti.. Vähempikin olis riittänyt ;) Mutta minkäs teet, Herra kun vastaa, niin Hän vastaa. Niinkuin parhaaksi näkee. 

Näin on hyvä.

 I love Israel. I love Elwyn. 

Tämä matka ei kuitenkaan ole ollut helppo. Se on pitänyt sisällään suuren kasvuprosessin. Kasvuprosessi jatkuu vaikka Israelista lähtö koittaa pikemmin kuin ymmärränkään. Viikot ku kuluu äkkiä. Johan se on tänään tiistai. Ja eilen vasta oli maanantai. Kohta herään siihen että on taas perjantai. Mutta jospa sitä koittais elää ihan tässä tiistaissa.. 

Luin facebook kaverini jakamia ihania ajatuksia siitä miten tämä hetki se ei palaa takaisin. Niinkuin ei joessa virtaama vesikään. Luin myöskin erään lehtijutun "viestejä kuolinvuoteelta" jossa syöpää sairastava nainen kertoi ajatuksiaan ja mietteitään siitä, mikä todella merkitsee. "Olisinpa hemmotellut itseäni" oli jutun otsikko. Näin hän ajatteli. Sen sijaan, että elämässä antaa vallan kiireelle, liialle työnteolle tai asioille joilla ei loppujenlopuksi liene merkitystä. 

Onko sun elämässä jotain mille sä annat liikaa arvoa tai aikaa? Jotain mikä vie ajan joltain enemmän tärkeältä? 

Käytiin Emman kanssa City of David, eli Daavidin kaupungissa. Täällä Jerusalemissa siis. Mielenkiintoinen paikka. Siellä maan alla on edelleen niitä raunioita ja siellä on sen aikainen puhtaan juomaveden tunneli. 355m pitkä ja meikäläisen levyinen. Siellä edelleen virtaa vesi. Sen sai kulkea, se oli pilkkopimeä. iPhonen taskulamppujaa apuna käyttäen tarvottiin tunneli läpi. 

Valoa tunnelin päässä.

Viime torstaina lähdettiin ajatuksena mennä nuorteniltaan, mutta kappas ku sinne päästiin niin ei sitä ollu. Hoopoltiin kaupungilla ja mentiin Waffle Bar nimiseen mestaan. Voi juku kuulkaa. 

Ymmärrätte kun laitan kuvan. Otettiin kevyt fondue lautanen.. 

Kuuntele <3

Jännittää ja innolla odottaa mitä Jumalalla on mulle varattuna kun mä täältä lähden. Monesti meidän suunnitelmat ei oo Jumalan suunnitelmia.. Ja siks elämä onkin yllätyksiä täynnä! Luotan Jumalaan 100% ja tiedän että vaikka mä en aina osaiskaan luottaa, se ei horjuta Jumalan valtaistuinta. Jumalalla on myös sua varten täydellinen suunnitelma. Ole rohkea ja anna Hänen johdattaa <3

Nuortenillassa täällä pari viikkoa sitten torstaina siellä puhui
 Tennesseestä kotoisin oleva vanhempi mies Jerry ja juttelin hänen kanssaan ennen saarnaa ja kerroin missä oon täällä ja mitä teen yms ja hän kertoi itsestään. Illan jälkeen kun oltiin lähdössä toivotimme siunausta toisillemme ja Jerry sanoi "tunnen että sun elämässä on tapahtumassa paljon asioita".
Tiedän itsekin. Sen vaan tietää. God is so good!! <3

 I lift my hands to the highest of all
As I draw near
Surrender my life to Your promise, oh God
There is no other

Täällä on tehnyt päätöksiä koskien sitä, mitä tekee kun astuu takaisin kotikonnuille, jäädäkö vai lähteä?
Kaikista helpointa olis lähteä ja mennä. Tuntuu että helpointa olis missä tahansa muualla kun takaisin kotona. Samat arkirutiinit kun aina. Sama kiire odottaa kun aiemmin. Onko se pahasti sanottu? Onko se kenenkään muun vika? Ei.

Mun arjen tekemiset ja kiire on mun oma syy. Mun omat päätökset.
Tällä hetkellä mä tiedän, mä tiedän sisimmässäni ja se kumpuaa jopa sen päällimmäisenä olevan ahdistuksen koskien kotiinpaluuta, se kumpuaa sen ohi, että mun on mentävä takaisin kotiin.
Sen sisimmässä olevan tiedon ja kuitenkin rauhan ahdistuksen keskellä antaa Jumala.
Niinkuin jo aiemmin sanoin, mun tiet ei aina oo Jumalan teitä.
Jumala riittää. Vaikka kaikki muu katoaa, Hän ei jätä. Mikä lupaus.

 I will find my life in You
You're always enough
Always enough
Let the fullness of Your love
Be all I need
All I need

 Tietyllä tapaa sitä myös odottaa. Sitä odottaa rakkaiden takia. Mun pikkusiskon, joka laskee päiviä milloin tuun takaisin. Mun rakkaiden kummilasten jotka odottaa mua kotiin. Mun isovanhempien joista en oo koskaan aiemmin ollut erossa näin pitkää aikaa. Mun rakkaan äidin takia joka on mulle tärkeämpi ja rakkaampi kun mä tajuankaan. Joka odottaa omaa tytärtä takaisin kotiin.
Ja onhan mulla niin paljon rakkaita ystäviä jotka myös tekee kotikaupungista kodin.
Unohtamatta seurakuntaa joka ehdottomasti tekee kotikaupungista kodin. 
Kyllähän sitä odottaa. <3 Kyllähän mulla on ikävä.

Helsingissä asuessa sitä tottui omaan aikaan. Välillä liikaankin.
Täällä sitä todella sai kokea sen oman ajan, ihanan ajan Jumalan kanssa.

Mutta eikai se auta, back to the bisnes! Mutta ei ihan vielä.. hetken mä vielä nautin tästä,
ainutlaatuisesta tilaisuudesta.
 Mun yks parhaista ystävistä on lähdössä Helsingistä lentäen ens viikon(?!?!?) sunnuntaina.
Mulla olis vielä työnalla yhden hotellin varaaminen. Sitten lähdetään lapsuudenystävän kanssa seikkailemaan Pyhälle Maalle. Rakas Jenni <3 Kiitos susta!
 

Consume me, come like a fire, oh God
Reign in me
For You alone will satisfy
There is no other
If I have You, I have everything
But without You, I have nothing


Ps. 32:8 sanoo näin:

  "Minä opetan sinua" sanoo Herra, "ja osoitan sinulle tien, jota sinun tulee vaeltaa. 

Minä neuvon sinua, minun silmäni valvoo sinua." 

Be blessed. 

<3Jessica

Haifa - love you

Viime postauksesta onkin jo kulunut tovi! Onhan tässä taas tehty sitä sun tätä. Töitä enimmäkseen mutta ollaan me käyty reissundeeruksella Tel Avivissa ja en muista mitä ollaan tehty. Niin, Prayer Towerin Young Adults illat torstaisin ovat tulleet tutuiksi. Ihan huippuja :) 

Ja Herra on hyvä edelleen! 

Tämä postaus siis saa luvan avata teille meille viikonloppureissua Haifaan. Tunti sitten kotiuduttiin! 

Oli I-HA-NAA!! <3 Viime viikonloppuna saatiin idea, löydettiin kiva "hotelli" ja perjantaina lähdettiin vähän reissundeerukselle. Kuulkaa, teki hyvää päästä pois hetkeksi tästä työympäristöstä. Lomalle! Saavuttiin Haifaan perjantaina hyvissäajoin, sapatti tosiaan oli alkanut ja hiljaista jokapuolella. "Metronit" on siellä junan, metron ja ratikan tapainen. Kulkee pyörillä. Sillä osattiin lähes perille. Lähdettiin iloissaan etsimään määränpäätä. Kysyttiin yhdeltä tyypiltä, toiselta ja 1,5h kuluttua oltiin kysytty kahdeksalta ihmiseltä neuvoa missä hotellimme sijaitsee ja missä on kyseinen osoite. Toinen ohjaa sinne, toinen tänne ja kolmas tuonne. Lopuksi istuttiin nurmialueelle tienjakajalle. Emma päätti soittaa majoitusnumeroon. Kävi ilmi, ettei oltu varattu hotellia, vaan huoneisto. Ei minkäänlaista viittaa ulkopuolella koska se sijaitsi normikerrostalossa. Ajateltiin että mitähän ollaan varattu. Alue näytti "spukealueelle". Pitkän etsinnän jälkeen, oliko se etsintä sen arvoista? OLI <3 Ihana majoitusnainen puhelimessa, ihana huone, ihana sänky, ihanaaihanaa. Kamat jätettiin sinne ja lähdettiin vähän tutustumaan siihen osaan mihin ei oltu 1,5h aikana tutustuttu. Se etsintä oli sinänsä hyvä, että lähikortteli oli hyvin tuttu nyt :D Ei voinut enää eksyä! Rakastuttiin Haifaan. Jos eksytte Israeliin, eksykää ehdottomasti tähän rantakaupunkiin. Tänne mä voisin muuttaa.

Kävelyn päätteeksi käytiin vähän hakees safkaa, pizzaa tietenkin! ;) 

 

Baha'i' Gardens at night

Baha'i Gardens <3 Niin kaunis Haifa.

Cable Car vei meitä ylöspäin! Maisemat <3

<3

 Emman sanoin "mieti kuinka onnekkaita tyttöjä me ollaan!" ..Niin ollaan. 

Parasta <3 

Enää 3 viikkoa töitä. Sitten viikon loma. Eli tasan kuukauden päästä sitä ollaan kotimaan kamaralla. 

Aika lentää. 

Siunausta.

<3 Jessica