Kotiinpaluu. Se tulee liian aikaisin niinkuin otsikossa mainitsin. Välillä on ajatellut että kumpa pääsis vaan kotiin, mutta mitä lähemmäs se kotiinlähtö tulee, sitä vaikeammalta se tuntuu. Eilen töiden jälkeen, mun housemanager eli mun boss täällä, halusi jutella ja ihmeteltiin kuinka aika meni näin äkkiä. Erään työntekijän kanssa on ollut ongelma yleisessä aamupalan annossa (normaalisti avustan aamupalalla sokeaa poikaa ja erästä tyttöä) ja siinä on siis ollut hänen kohdallaan ongelma. Vaikkakin tämä kyseinen työntekijä onkin ihana muuten kaikinpuolin. Loppuun mun pomo sanoi mulle "Joni, you will brake his heart when you go".. se on poika josta kerroin aiemmassa postauksessa. Tuntuu liian haikealta, että enää ens viikko töitä.. Ja tuntuu niinkuin olisin tullut eilen.. Juttutuokion jälkeen tulin kotiin ja menin Emman viereen sängylle ja aloin itkemään etten halua lähteä :D Mutta..niinkuin mä ekan päivän jälkeen rukoilin, että anna Jeesus mun sydämen jäädä tänne ja anna mulle rakkautta näitä kohtaan. Siihen rukoukseen on vastattu kuulkaa niin kirjaimellisesti ja 150%:sesti.. Vähempikin olis riittänyt ;) Mutta minkäs teet, Herra kun vastaa, niin Hän vastaa. Niinkuin parhaaksi näkee.
Näin on hyvä.
I love Israel. I love Elwyn.
Tämä matka ei kuitenkaan ole ollut helppo. Se on pitänyt sisällään suuren kasvuprosessin. Kasvuprosessi jatkuu vaikka Israelista lähtö koittaa pikemmin kuin ymmärränkään. Viikot ku kuluu äkkiä. Johan se on tänään tiistai. Ja eilen vasta oli maanantai. Kohta herään siihen että on taas perjantai. Mutta jospa sitä koittais elää ihan tässä tiistaissa..
Luin facebook kaverini jakamia ihania ajatuksia siitä miten tämä hetki se ei palaa takaisin. Niinkuin ei joessa virtaama vesikään. Luin myöskin erään lehtijutun "viestejä kuolinvuoteelta" jossa syöpää sairastava nainen kertoi ajatuksiaan ja mietteitään siitä, mikä todella merkitsee. "Olisinpa hemmotellut itseäni" oli jutun otsikko. Näin hän ajatteli. Sen sijaan, että elämässä antaa vallan kiireelle, liialle työnteolle tai asioille joilla ei loppujenlopuksi liene merkitystä.
Onko sun elämässä jotain mille sä annat liikaa arvoa tai aikaa? Jotain mikä vie ajan joltain enemmän tärkeältä?
Käytiin Emman kanssa City of David, eli Daavidin kaupungissa. Täällä Jerusalemissa siis. Mielenkiintoinen paikka. Siellä maan alla on edelleen niitä raunioita ja siellä on sen aikainen puhtaan juomaveden tunneli. 355m pitkä ja meikäläisen levyinen. Siellä edelleen virtaa vesi. Sen sai kulkea, se oli pilkkopimeä. iPhonen taskulamppujaa apuna käyttäen tarvottiin tunneli läpi.
 |
| Valoa tunnelin päässä. |
Viime torstaina lähdettiin ajatuksena mennä nuorteniltaan, mutta kappas ku sinne päästiin niin ei sitä ollu. Hoopoltiin kaupungilla ja mentiin Waffle Bar nimiseen mestaan. Voi juku kuulkaa.
Ymmärrätte kun laitan kuvan. Otettiin kevyt fondue lautanen..
Kuuntele <3
Jännittää ja innolla odottaa mitä Jumalalla on mulle varattuna kun mä täältä lähden. Monesti meidän suunnitelmat ei oo Jumalan suunnitelmia.. Ja siks elämä onkin yllätyksiä täynnä! Luotan Jumalaan 100% ja tiedän että vaikka mä en aina osaiskaan luottaa, se ei horjuta Jumalan valtaistuinta. Jumalalla on myös sua varten täydellinen suunnitelma. Ole rohkea ja anna Hänen johdattaa <3
Nuortenillassa täällä pari viikkoa sitten torstaina siellä puhui
Tennesseestä kotoisin oleva vanhempi mies Jerry ja juttelin hänen kanssaan ennen saarnaa ja kerroin missä oon täällä ja mitä teen yms ja hän kertoi itsestään. Illan jälkeen kun oltiin lähdössä toivotimme siunausta toisillemme ja Jerry sanoi "tunnen että sun elämässä on tapahtumassa paljon asioita".
Tiedän itsekin. Sen vaan tietää. God is so good!! <3
I lift my hands to the highest of all
As I draw near
Surrender my life to Your promise, oh God
There is no other
Täällä on tehnyt päätöksiä koskien sitä, mitä tekee kun astuu takaisin kotikonnuille, jäädäkö vai lähteä?
Kaikista helpointa olis lähteä ja mennä. Tuntuu että helpointa olis missä tahansa muualla kun takaisin kotona. Samat arkirutiinit kun aina. Sama kiire odottaa kun aiemmin. Onko se pahasti sanottu? Onko se kenenkään muun vika? Ei.
Mun arjen tekemiset ja kiire on mun oma syy. Mun omat päätökset.
Tällä hetkellä mä tiedän, mä tiedän sisimmässäni ja se kumpuaa jopa sen päällimmäisenä olevan ahdistuksen koskien kotiinpaluuta, se kumpuaa sen ohi, että mun on mentävä takaisin kotiin.
Sen sisimmässä olevan tiedon ja kuitenkin rauhan ahdistuksen keskellä antaa Jumala.
Niinkuin jo aiemmin sanoin, mun tiet ei aina oo Jumalan teitä.
Jumala riittää. Vaikka kaikki muu katoaa, Hän ei jätä. Mikä lupaus.
I will find my life in You
You're always enough
Always enough
Let the fullness of Your love
Be all I need
All I need
Tietyllä tapaa sitä myös odottaa. Sitä odottaa rakkaiden takia. Mun pikkusiskon, joka laskee päiviä milloin tuun takaisin. Mun rakkaiden kummilasten jotka odottaa mua kotiin. Mun isovanhempien joista en oo koskaan aiemmin ollut erossa näin pitkää aikaa. Mun rakkaan äidin takia joka on mulle tärkeämpi ja rakkaampi kun mä tajuankaan. Joka odottaa omaa tytärtä takaisin kotiin.
Ja onhan mulla niin paljon rakkaita ystäviä jotka myös tekee kotikaupungista kodin.
Unohtamatta seurakuntaa joka ehdottomasti tekee kotikaupungista kodin.
Kyllähän sitä odottaa. <3 Kyllähän mulla on ikävä.
Helsingissä asuessa sitä tottui omaan aikaan. Välillä liikaankin.
Täällä sitä todella sai kokea sen oman ajan, ihanan ajan Jumalan kanssa.
Mutta eikai se auta, back to the bisnes! Mutta ei ihan vielä.. hetken mä vielä nautin tästä,
ainutlaatuisesta tilaisuudesta.
Mun yks parhaista ystävistä on lähdössä Helsingistä lentäen ens viikon(?!?!?) sunnuntaina.
Mulla olis vielä työnalla yhden hotellin varaaminen. Sitten lähdetään lapsuudenystävän kanssa seikkailemaan Pyhälle Maalle. Rakas Jenni <3 Kiitos susta!
Consume me, come like a fire, oh God
Reign in me
For You alone will satisfy
There is no other
If I have You, I have everything
But without You, I have nothing
Ps. 32:8 sanoo näin:
Jännittää ja innolla odottaa mitä Jumalalla on mulle varattuna kun mä täältä lähden. Monesti meidän suunnitelmat ei oo Jumalan suunnitelmia.. Ja siks elämä onkin yllätyksiä täynnä! Luotan Jumalaan 100% ja tiedän että vaikka mä en aina osaiskaan luottaa, se ei horjuta Jumalan valtaistuinta. Jumalalla on myös sua varten täydellinen suunnitelma. Ole rohkea ja anna Hänen johdattaa <3
Nuortenillassa täällä pari viikkoa sitten torstaina siellä puhui
Tennesseestä kotoisin oleva vanhempi mies Jerry ja juttelin hänen kanssaan ennen saarnaa ja kerroin missä oon täällä ja mitä teen yms ja hän kertoi itsestään. Illan jälkeen kun oltiin lähdössä toivotimme siunausta toisillemme ja Jerry sanoi "tunnen että sun elämässä on tapahtumassa paljon asioita".
Tiedän itsekin. Sen vaan tietää. God is so good!! <3
I lift my hands to the highest of all
As I draw near
Surrender my life to Your promise, oh God
There is no other
Täällä on tehnyt päätöksiä koskien sitä, mitä tekee kun astuu takaisin kotikonnuille, jäädäkö vai lähteä?
Kaikista helpointa olis lähteä ja mennä. Tuntuu että helpointa olis missä tahansa muualla kun takaisin kotona. Samat arkirutiinit kun aina. Sama kiire odottaa kun aiemmin. Onko se pahasti sanottu? Onko se kenenkään muun vika? Ei.
Mun arjen tekemiset ja kiire on mun oma syy. Mun omat päätökset.
Tällä hetkellä mä tiedän, mä tiedän sisimmässäni ja se kumpuaa jopa sen päällimmäisenä olevan ahdistuksen koskien kotiinpaluuta, se kumpuaa sen ohi, että mun on mentävä takaisin kotiin.
Sen sisimmässä olevan tiedon ja kuitenkin rauhan ahdistuksen keskellä antaa Jumala.
Niinkuin jo aiemmin sanoin, mun tiet ei aina oo Jumalan teitä.
Jumala riittää. Vaikka kaikki muu katoaa, Hän ei jätä. Mikä lupaus.
I will find my life in You
You're always enough
Always enough
Let the fullness of Your love
Be all I need
All I need
Tietyllä tapaa sitä myös odottaa. Sitä odottaa rakkaiden takia. Mun pikkusiskon, joka laskee päiviä milloin tuun takaisin. Mun rakkaiden kummilasten jotka odottaa mua kotiin. Mun isovanhempien joista en oo koskaan aiemmin ollut erossa näin pitkää aikaa. Mun rakkaan äidin takia joka on mulle tärkeämpi ja rakkaampi kun mä tajuankaan. Joka odottaa omaa tytärtä takaisin kotiin.
Ja onhan mulla niin paljon rakkaita ystäviä jotka myös tekee kotikaupungista kodin.
Unohtamatta seurakuntaa joka ehdottomasti tekee kotikaupungista kodin.
Kyllähän sitä odottaa. <3 Kyllähän mulla on ikävä.
Helsingissä asuessa sitä tottui omaan aikaan. Välillä liikaankin.
Täällä sitä todella sai kokea sen oman ajan, ihanan ajan Jumalan kanssa.
Mutta eikai se auta, back to the bisnes! Mutta ei ihan vielä.. hetken mä vielä nautin tästä,
ainutlaatuisesta tilaisuudesta.
Mun yks parhaista ystävistä on lähdössä Helsingistä lentäen ens viikon(?!?!?) sunnuntaina.
Mulla olis vielä työnalla yhden hotellin varaaminen. Sitten lähdetään lapsuudenystävän kanssa seikkailemaan Pyhälle Maalle. Rakas Jenni <3 Kiitos susta!
Consume me, come like a fire, oh God
Reign in me
For You alone will satisfy
There is no other
If I have You, I have everything
But without You, I have nothing
Ps. 32:8 sanoo näin:
"Minä opetan sinua" sanoo Herra, "ja osoitan sinulle tien, jota sinun tulee vaeltaa.
Minä neuvon sinua, minun silmäni valvoo sinua."
Be blessed.
<3Jessica
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti