Last day

Tänään oli mun viimeinen päivä töissä ja jotenkin hassua, että eilinen tuntui haikeammalta. Ehkä osa syy on se, että tänään oli niin kuuma, back to +32. Ollaankin nautittu kuluneen viikon viileämmistä ilmoista. On ollut ihanaa pitää pitkiä housuja ja on ollut helppo hengittää kun kuumuus ei vie kaikkea energiaa. Noh, kohta se totuus iskee, kun Suomi kutsuu. Eilen juttelin Matiaksen kanssa ja se kertoi että oli +17 lämmintä, sanoin että hyi ku kylmä ja se sano että ei ku just lämmin. :D Heh. 

 Tosiaan. Niin se on viikkoa vaille kolme kuukautta hurahtanut. Jos elämästä tehtäis jana, alusta loppuun, niin kuinka pieni aika onkaan kolme kuukautta. Tällä hetkellä se on saattanut tuntua pitkältäkin ajalta, mutta lyhyt aikahan se on. Kuitenkin luultavasti antoisinta aikaa elämässäni, kuinka paljon oonkaan saanut tältä matkalta.. oon niin kiitollinen Jumalalle, että just mua varten oli tämmöinen matka suunniteltu. Just minä sain kulkea tämän.

Kuuntelehan tämä :) 

 We can see the works of Your loving hands
With a hope and peace not made by man
When You poured out Your grace and Your mercy
And You held out Your arms so we could see
You bled for all mankind and set the captives free

Oon saanut tältä matkalta hyvän ystävän. Emman <3 

 Ollaankin juteltu Emman kaa kaikkia asioita maan ja taivaan väliltä ja viime aikoina enemmän ja enemmän sitä, kuinka paljon meillä jokaisella onkaan elämässä mahdollisuuksia. Joskus ihmiset yrittää pistää itsensä tai läheisensä muottiin, johon "yleensä" kaikki ainakin siinä lähipiirissä on tottunut. Joissain perheissä ehkä ei ole totuttu siihen, että voi matkustaa, lähteä kokeilemaan siipiään vaikka ulkomaille tai eri paikkakunnalle. Tai että jos ei just nyt huvita opiskella niin ei sitten opiskele. Tai jos haluaa käydä kursseja koulun sijaan. Tai jos pitää välivuotta. On tosi paljon perusajatuksia siitä, miten elämässä yleensä tehdään. Ja joskus joidenkin on vaikea sulattaa niiden ihmisten tapaa elää, kellä se ei ihan yleisen tyylin mukaan mene. 

Elämässä on rutkasti mahdollisuuksia. On muitakin maita kuin Suomi. En kuitenkaan tarkoita, etteikö se "perustapa" elää, olisi hyvä tai kunnioitettava. Tietysti on. Mutta niin on jokaisen ihmisen polku ainutkertainen ja yksilöllinen. Kukaan vanhempi ei voi valmiiksi päättää lapsensa ammattia, elämää tai puolisoa. Se on jokaisen oma asia, miten haluaa elämänsä elää. Mä uskon siihen, että jokaiselle meille on suunniteltu oma polkumme etukäteen. Siksi mun oli ns. helppo ja turvallinen astua tällekin matkalle. Mä luotan Jumalan johdatukseen mun elämässä ja oonhan saanut sen niin monessa asiassa henkilökohtaisesti kokea. Toiset kutsuvat sattumaksi. Mä en usko että on olemassa sattumaa niin monessa ja syvässä asiassa jotka liittyvät toisiinsa tai antavat merkityksen tulevaisuudelle. 

On myöskin turha pelätä epäonnistuvansa, koska jos sitä pelkää liikaa, ei saavuta mitään. Annan vinkin, rohkeasti hyppäätte siihen mikä tuntuu oikealta juuri sun kohdalla. Ja jos vielä ei oikein tiedä mikä olis hyvä, niin älä stressaa, kyllä se selviää.

Tää matka Israel Elwyniin on opettanut rakastamaan enemmän, kiittämään. Eniten tää matka on avannut silmiä, että on totisen totta, että arkielämää on niin monenlaista. Kohta aukeaa jälleen uusi ovi kun tämä ovi sulkeutuu. On hyvä lähteä, kun tietää olevan tervetullut takaisin, tietää olevansa kaivattu ja toki siksi se tuo sen haikeuden lähteä. Tästä on tullut mulle toinen koti ja ainahan on vaikea jättää perhe. Tää on ollut ainutlaatuinen kokemus. Syvä kiitollisuuteni kumpuaa Herralle. <3

And Your glory shines all around us
Your faithfulness shown for all to see
When we think of all of Your wonders
The beauty of Your plan that's been revealed
We walk in Your light, we walk in it

Olen valmis lähtemään. 

I'm coming home - but give me one week to get some holiday ;)

 <3 Jessica