Learning to live, trust, love

Ihan alkuun annan teille taas kuunneltavaksi biisin joka rohkaisee mua. 

Here it is <3

Okei, lähdetään siitä, että aina tyyntä myrskyn edellä ja sit kuitenkin pitää muistaa myrskyssä että tyyntäkin taas tulee. Its never easy. Älyttömän vaikeat päivät takana. Täällä on liikaa aikaa miettiä asioita, liikaa aikaa miettiä mitä sitten kun tuun takaisin Suomeen. Mä tiedän, että Jumala tekee mussa työtä ja tää on yks prosessi joka täytyy käydä läpi, että voi vahvistua ja kasvaa. Että voi tulla takaisin. Mä kuitenkin kiitän Herraa, ahdistuksen keskellä, kyynelten lomassa ja silloin kun vaan on niin hyvä olla, että hymyilyttää pelkkä oleminen ja hengittäminen. 

Lauantaina kävin aamupäivällä vähän reenailemassa ja tällä kertaa seurana oliki Jerusalemin eläkeläiset. Aiettä, oli taas energiaa ja hyvä pirteä fiilis kun sieltä tulin.

 Myöhemmin lähdin ulos ja  otin taas raamatun ja Pitkäsen Villen kirjoittaman Anokaa niin teille annetaan kirjan pykälään ja lähdin ulos lämpöön lueskelemaan. Raamatusta olin aloittanut Danielin kirjaa ja siitä jatkoin.  

Kuinka mahtavasti Jumala johdatti Danielia ja kolmea muuta Juudan heimolaista kuningas Nebukadnessarin palveluksessa ollessa. Nämä kolme poikaa Danielia lukuunottamatta joutui tuliseen pätsiin, kun eivät suostuneet kumartamaan kuninkaan kultaista kuvapatsasta. 

Kuningas sanoo pojille näin: 

"Mutta ellette kumarra, teidät heitetään heti paikalla tuliseen pätsiin. 

Ja kuka on se jumala, joka pelastaa teidät minun käsistäni?"

Pojat täynnä luottamusta vastaa: 

"Nebukadnessar! Tähän meidän ei tarvitse vastata sinulle sanaakaan. Jos käy niinkuin olet sanonut, voi meidän Jumalamme, jota me palvelemme, kyllä pelastaa meidät tulisesta pätsistä, ja hän pelastaa myös sinun käsistäsi, kuningas. 

Ja vaikka hän ei pelastaisikaan, niin tiedä se, kuningas, että me emme palvele sinun jumaliasi, emmekä kumarra kultaista kuvapatsasta, jonka olet pystyttänyt."

Kuningas tuli noiden sanojen jälkeen niin täyteen kiukkua, että käski kuumentaa pätsin seitsemän kertaa kuumemmaksi, kuin tavallisesti. 

Arvatkaa pelastiko Jumala pojat pätsistä? 

Pelasti. 

"Satraapit, käskynhaltijat, maaherrat ja kuninkaan neuvonantajat kokoontuivat paikalle ja näkivät, ettei tuli ollut voinut tehdä mitään näiden miesten ruumiille. Heidän partansa ja hiuksensa eivät olleet kärventyneet eivätkä heidän vaatteensa vahingoittuneet, eikä heistä lähtenyt edes tulen käryä."

Myöskin Danielia vastaan tehtiin salaliitto, kuningas tiesi, että Daniel luottaa Jumalaan ja oli nähnyt Jumalan ihmetekoja. Kuitenkaan kuningas ei voinut kieltää omia käskyjään ja Daniel oli heitettävä leijonien luolaan koska Daniel oli rikkonut käskyjä. Kuningas oli murheissaan Danielin vuoksi ja sanoi 

"Sinun Jumalasi, jota lakkaamatta palvelet, pelastakoon sinut."

Sitten tuotiin kivi ja pantiin luolan suulle. Kuningas meni palatsiinsa ja paastosi tulevan yön eikä nukkunut. Aamu kun valkeni, kuningas meni katsomaan luolaan miten Danielille oli käynyt. Uskon että on ollut suuuri jännitys tuossa tilanteessa. Lähestyessään luolaa kuningas huusi murheellisella äänellä 

"Daniel, elävän Jumalan palvelija! Onko Jumalasi, jota lakkaamatta palvelet, voinut pelastaa sinut leijonilta?"

Arvatkaa pelastiko Jumala Danielin?

Pelasti. 

Lukekaa lisää danielin tarinaa, aiettä sitä luottamusta. <3 On kyllä meikäläistä puhutellut.

 Even though I walk through the valley of the shadow of death
Your perfect love is casting out fear
And even when I'm caught in the middle of the storms of this life
I won't turn back
I know You are near

Room. 15:4

 "Sillä kaikki, mikä ennen on kirjoitettu, on kirjoitettu meille opiksi, 

että meillä kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo."

Sunnuntaina kävin tsuumailemas kauppoja ja myöhemmin mentiin Emman kanssa holokaustimuseoon. 

Se olikin aika pysäyttävä kokemus. Huone huoneen jälkeen kuvaa, videoa, vaatteita, muistoja, päiväkirjalauseita ja vaikka mitä niiltä kauhunajoilta sekä ajoilta sitä ennen. Joitain tavaroita näiden kuolleiden juutalaisten kodeista. 

Siellä oli otteita holokaustiuhrien päiväkirjoista tai kirjeistä. Ja tää eräs tekstinpätkä jäi mun mieleen.

En tietenkään sanasta sanaan sitä muista, mutta se oli 12 vuotias lapsi ja se kirjoitti "when i'm twenty". Kun olen 20-vuotias. Se kertoi unelmastaan matkustaa, nähdä maailmaa. 20 vuotis synttärit ei ikinä toteutuneet. 

 Näillä kaikilla ihmisillä siellä oli siis numerot. Ne oli numeroitu. Käsiin kirjoitettu ja vaatteisiin ommeltu. Oli järkyttävää nähdä joku tän numeron kaltainen "157 675". 

Tän numeron avulla ne tunnistettiin. 

Silmät ei pysyneet kuivana, kun katsoi pienen lapsen takkia, jossa oli tuon lapsen numero. 

Toisiksi viimeisenä huoneena museossa on halli. "Hall of names"

Löydät kuvia jos kirjoitat googleen tuon Hall of names. 

Pysäyttävä. Kun käveli halliin, oikealla puolella oviaukossa oli teksti joka jäi mieleen. Jota mietin pitkän aikaa. Ja joka on mielessä edelleen. 

 “Remember only that I was innocent and, just like you, 

mortal on that day, I, too, 

had had a face marked by rage, 

by pity and joy, 

quite simply, a human face!”

Benjamin Fondane, Exodus
Murdered at Auschwitz, 1944

   Mun sydän särkyi niin moneen palaan tuossa museossa, kun se kaikki tuli niin lähelle. Ne asiat tuli lähelle sydäntä ihan eritavalla, kun koskaan aiemmin.

Kun astuttiin ulos museosta, avautui mahtava näkymä ja siinä sydän täynnä kaikkea mitä oli just nähnyt, katseli maisemia ja mietti asioita mielessään. 

Mä nautin näiden asiakkaiden kanssa olosta töissä. Se on terapiaa kaikelle sille mitä miettii ja välillä stressaa. Mulla on silti täydellinen luotto Jumalaan. 

Ne on niin tyytyväisiä pienistä asioista, tutkii kävelylenkillä kaikkea, kukkia, autoja ja on maailman onnellisimpia sillä hetkellä kun pääsevät ulos kävelylle. Tänään en saanut yhtä sisälle :D Toinen vapaaehtoinen tuli auttamaan. :D Se vaan olis istunut ja istunut. Piti vaan penkin selkänojasta kii eikä tullut :D Heh. Muttaku on muitaki ketkä haluaa ulos niin semmosta se on. Huomenna on uus päivä kävelylle senki kans! 

Täällä oli muuten itsenäisyysbileet asukkaille viime viikolla! 

Oli kuulkaa sellasetki kemut että Suomen itsenäisyysjuhlat hienoine mekkoineen ei oo mitään verrattuna siihen, että Israelilaiset todella juhlii itsenäisyyttä. Ilotulitukset paukkui naapurivuorelta. Se on ilon ja kaikkien yhteinen juhla. Maassa maan tavalla. 

Asukkaille tosissaan oli pippalot. Oli musiikkia, tanssia ja soittimia, Israelin lippuja ja jos jotain härpäkkeitä. Että nää oli innoissaan. Vedetiin letkajenkkaa. Minäki vedin  :D Hahhah. 

Ostin muuten englanti-heprea sanakirjan. Saa nähdä jääkö mitää päähän. Ei varmaan. Mutta ompa hankittu.

Tässä pari arkikuvaa elämästä täällä. :) 

 

Yes, I can see a light that is coming for the heart that holds on
And there will be an end to these troubles
But until that day comes
Still I will praise You, still I will praise You

Jesus loves me and you <3 

Siunaavin terkuin

<3 Jessica

Jom Hazikaron

Eilen illalla alkoi tämä Jom Hazikaron - eli Israelin kaatuneiden sotilaiden ja terrorismin uhrien muistopäivä klo 20 itkumuurilla. Sinne satuttiin Emman kanssa sattumalta, ei tiedetty että siellä on jotain juhlia. Siellä kuitenkin oli, meillä oli liian ohuet vaatteet päällä, joten ei jääty kovin kauaksi, kun oltiin ihan jäässä. Lähdettiin siinä noin 19:30 kun ei tiedetty mihin aikaan tuo alkaa. Klo 20 soi sireeni meidän ollessa junassa. Kaikki nousi seisomaan ja liikenne pysähtyi. Itkumuurilla muurin vierus oli tyhjä, siellä oli ilmeisesti jokin puhe joka kuvattiin ja sotilaita ja erikoispoliiseja paljon. Muurin ulkopuolella vanhassa kaupungissa joka kulmalla oli myöskin sotilaita. Ne alkaa olla tuttu näky katukuvassa. Meillä täällä Elwynissäkin on yhden asukkaan sisaren muistolle pistetty muistokivi pystyyn tuonne puutarhaan. Hän oli sotilas, joka kuoli terroristi-iskussa 20 vuotta sitten. Kuulemma ne odotti muiden sotilaiden kanssa bussipysäkillä bussia, jolloin tuli ensimmäinen pommi ja tää sisko meni auttamaan niitä ketkä haavoittui siinä, sitten tuli toinen pommi, joka vei hänenkin hengen. Tänään on täällä juhla niiden kuolleiden muistolle ja illalla viereisellä Herzl vuorella on ilojuhla! 

 

 

 

Paina tästä ja kuuntele!  

Sitten muihin aiheisiin. 2 viikkoa matkaa takana, huh kun se aika lentää ;) Lauantaina oli taas sapattipäivä, täällä ei tosiaan silloin bussit ja junat kulje, kaupat ei ole auki ja Elwynkin oli aika hiljainen. Nukuin pitkään, päivällä otettiin kirjat messiin ja mentiin ulos aurinkoon, keinuun lukemaan. Myöhemmin luin raamattua ja jotenkin siihenki tuli erilainen perspektiivi kun on täällä missä kaikki on tapahtunut. Kiitin Herraa ja mielen valtas rauha. Ihana päivä <3 

Sunnuntaina käytiin vähä reissaamassa, otettiin aamulla bussi kohti Tel Avivia ja seikkailtiin sillä reissulla 14 tuntia! Huhhuh. Mutta oli hauskaa, vaikka kyllä väsytti kun tultiin kotiin. Nähtiin siellä Tiinaa, joka on vapaaehtoisena Tel Avivissa. :) Nautittiin auringosta (nenänpää ja olkapäät vähän liikaa), jäätelöstä, merestä, maisemista, hyvästä ruuasta ja toistemme huippuseurasta! :D Huippupäivä kaikinpuolin <3 

Auringonlasku kateltiin siellä ja sit lähettiin kotiinpäin <3

Eilen sitten takaisin murujen pariin <3 Käytiin myös hankkimassa kortit kuntosalille. Taas muistaa miltä tuntuu kun hädintuskin pääsee kävelemään ja istumaanmeno ja ylösnousu sattuu sitäki enemmän. Noh, work hard!! Ei auta marinat markkinoilla. 

Kovasti sitä miettii omaa tulevaisuutta, mitä sitten kun täältä palaa takaisin Suomeen. Vähän jännittää tulla takaisin. Onneksi siihen on vielä aikaa. Tiedän kyllä että Herra hoitaa kaiken niinku pitääkin. <3 Jumalan huolenpito on suurempaa ja yksityiskohtaisempaa kuin mitä me ymmärretäänkään monesti. Kun katsoo taaksepäin, huomaa huolenpidon asioissa joissa ei välttämättä sillä hetkellä ole sitä tajunnut. Meille on myöskin annettu mitä loistavin ja rohkaisevin neuvo, joka ainakin mun mielestä on täysin paikkansa pitävä, kun (maalais)järjelläkin alkaa miettimään. 

Jaak. 1:2-4
"Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona niitä monenlaisia koettelemuksia, joihin joudutte. Tehän tiedätte, että kun uskonne selviytyy koetuksesta, tämä kasvattaa teissä kestävyyttä. Ja kestävyys johtakoon täydelliseen tulokseen, jotta olisitte täydellisiä ja eheitä, ette vajaita millään kohden."  

Niin, mieti hetken aikaa maalaisjärjelläsi tuota. Kun sä selviät vaikeuksista tai koettelemuksista, sä vahvistut. Mä olen rukoillut monesti että Jumala kasvattais mua, milläs muulla tavalla sitä kasvaa ja vahvistuu kun koettelemuksien kautta. Ei ainakaan pumpulissa eläen vahvistu tippaakaan. Jokaisella meillä on elämässä omat vaikeudet ja koettelemukset joiden kautta Jumala vahvistaa meitä. Vaikeuksien keskellä meidän tulee vain tehdä päätös luottaa Jumalaan. Päättää uskoa, vaikkei aina siltä tuntuiskaan.

It's not be easy, but it will be worth it.

Lord over all
You will be my rescue
You will never fail
Lord, through it all
I will choose to trust You
You will never fail

 In the searching and the waiting
You quiet my soul
In the stillness of Your presence
I know You are with me

Vaikka ihmiset pettäis sut, Jumala ei milloinkaan. Jesus loves you <3

You stand forever
You are my victory 

Be blessed! 

<3 Jessica

Raining, sun, raining again, thunder and lightning

10 päivää sitten tähän aikaan istuin autossa matkalla kohti lentokenttää tuikitietämättömänä tulevista kuukausista. Jännitys pinnassa, ikäväntunteet mielessä kun lähtö koittaa, mutta odotus siitä, että nyt se tapahtuu, vihdoin! Siitä se mun matkani alkoi. En vielä olekkaan tänne blogiin kertonut, että päivä ennen mun lähtöä sain Israelin päästä sähköpostin, että dokumentit (rikosrekisteriote, terveystodistus ym) eivät ole saapuneet perille. "this is a big problem!" siinä luki. Voi kun alkoi jännittää. Okei, mun täytyisi Israeliin saapuessani turvatarkastuksessa sanoa, että olen tulossa turistina maahan, kiertelemään kolmeksi kuukaudeksi. Kun dokumentit eivät olleet saapuneet perille, en voi saada vapaaehtoisille tarkoitettua viisumia, mun täytyy olla turistiviisumilla, joka onneksi myönnetään maksimissaan juuri kolmeksi kuukaudeksi. Kävin mielessä taistelua siitä, että nyt mä sit joudun valehdella ja mitä mä nyt sanon sit siellä jajaja. Noh ei se muu auttanut! Lentokentällä se meni kuin menikin helpommin ku olin ajatellut. Vaikka unohdin siinä jännityksessä mihin hostelliin mun piti sanoa meneväni :D nainen tiskillä kysyi "one month?" "no, tree months!" Naisen silmät suureni ja ilme ihmetyksestä se kysyi "three months?" Minä yksin siinä, unohdin hotellin nimen, en puhunut edes älyttömän hyvää enkkua ja sanoin vaan tulevani kiertelemään maahan kolmeksi kuukaudeksi :D Heh. Se varmaan ajatteli että voi raukka, no siinähän koitat selvitä sen 3kk ja löi mun onneks leimaa sinne asti ku piti!

Noh, siis tosiaan toissapäivänä nää dokumentit saapui, 4 viikkoa kesti matka tänne Suomesta 

1 luokassa?! Kyllä ollaan ihmetelty näiden kanssa täällä. 

No nyt mä saan sitten sen viisumin mikä pitääki olla! :) Jes! 

Nyt niihin fiiliksiin, nimittäin eka työviikko olis huomenna ohi! Mistähän sitä aloittais... Ensimmäinen päivä valkeni maanantaina ja työt alkoi 7:30. Minä sitten jännityksen ja kauhun sekaisin tuntein huonosti nukutun yön jälkeen tallustin taloa kohti johon piti mennä. Eka päivä oli kamala! Mä ajattelin että ei musta oo tähän. Miten mä kestän tän 3kk?! En mitenkään ikinä!! Mä en osannut olla niiden kaa, en luontevasti, en rakastanut niitä, eieieieiei, mihin mä oon tullut. Päivä ku tuli päätökseen mä olin niin väsynyt! Onneksi mun talossa on tosi kiva "case/house manager" joka siis vastaa siitä talosta. Osan päivästä olen daycenterissä missä osa Elwynin asukkaista on päivisin. 

Homma siellä toimii ryhmäperiaatteilla, ne on ryhmitelty niin että aika samankuntoiset samassa ryhmässä jne jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Siellä on huoneet joissa jokaisessa on erilaisia aktiviteetteja, esim musiikkihuone, kauneudenhoitohuone, liikuntahuone, pelihuone, huone jossa on patjoja yms. Nää ryhmät on tietyn ajan yhdessä huoneessa, jonka jälkeen vaihtaa huonetta. Siellä mä siis oon sit 9-12:30 jonka ajan se kestää! Mä ulkoilen niiden kanssa, vahdin jotain ryhmää jos sen ryhmän ohjaajalla on jotain mitä sen täytyy tehdä (esim käydä tupakalla :D, vaihtaa vaippa jollekkin, tai hakea juotavaa tai ihan mitä vaan.), vahdin jos joku nukkuu, teen niiden kanssa kahdestaan jotain, esim pelaan, teen kauneusjuttuja, jumppailen tai mitä nyt keksiikään. Vielä mä oon aika huono keksimään. Mutta kyllä seki siitä!

 

 

Ei, mä ajattelin että mä en osaa. Mua pelotti olla siellä, mä en tiennyt miten ne käyttäytyy, millasia ne on, vaikka kyllä mulle aina kerrottiin. Ja mulle sanottiin, että otat aikaa, tutustut, seuraat jne. Mutta ku se olo tulee että musta ei oo tähän niin silloin musta ei oo. Noh siitä päivästä mä selvisin! Mä rukoilin että mä saisin niitä kohtaan rakkautta, että mä selviäisin, koska mä haluan! Siks mä täällä oon, niitä varten! En siks, että mä joka päivä vaan just ja just selviän siitä. Siinä ei olis mitään järkeä! Mä olin ihan epätoivon partaalla!  

Kuuntele <3 

 There are days I feel like
Nothing ever goes right
Sometimes it just hurts so much

Työkaverit oli tosi ihania, suurin osa puhuu hyvin englantia, mut otettiin tosi hyvin vastaan. Ja asukkaat myös. Hymyileviä, osa vähän jännittyneitä kun tuli uusi ihminen, mutta vastaanottavaisia. Yks lause mulle jäi mieleen, kun rupesin pohtimaan syvemmin asiaa. "Don't be afraid! You're their hero!" Ja minä, pelkään. Minä, niiden sankari. Yks kävelee kävelyllä niinku minä, toiset halaa joka päivä, hymyilee kun tuun. Sen ekan illan mä kamppailin sen kanssa, että nyt Jumala, mä tarvin sua! Kehitysvammaiset on ollut aina se "ryhmä" mikä mua on jännittänyt eniten. Vaikka ne on kaikista aidoimpia. Mua on hävettänyt että mä oon jopa vähän pelännyt olla niiden kanssa. Ja nyt mä oon täällä. Tarkoituksesta. Että mä opin olemaan ja rakastamaan. Ja mä olen oppinut. Toisena aamuna kun heräsin, mulla oli jo erilainen fiilis mennä sinne. Mä uskalsin olla, mä tunsinkin rakkautta, mä osasinkin olla. Vaikka on mulla edelleen osan kanssa vaikeaa, koska ei tunne niitä niin hyvin. Mutta niistä on tullut mun muruja! Mä rukoilin, että mun sydän jäis tänne ja mä uskon että se jää.

 But You're here
You're real
I know I can trust You

 Jumalan rakkaus on suuri ja se opettaa meitä rakastamaan muita <3 On ihanaa oppia näistä ihmisistä täällä joka päivä jotain uutta, niiden piirteistä, tavoista, olemuksesta. "One day at a time". :) 

Even when it hurts
Even when it's hard
Even when it all just falls apart
I will run to You
'Cause I know that You are
Lover of my soul
Healer of my scars
You steady my heart

Tosiaan täällä siis on satanut, ukkostanut ja aurinkokin on paistanut!! Sunnuntaina ajateltiin lähteä Tel Aviviin, kun on vapaapäivä ja lämminkin pitäis olla!! Jipiiii! Ps. Melkein kaikki suomi-karkit on syöty. Mulla oli 4 fazerin suklaalevyä. Puolikas on jäljellä :D 

Tässä kuva talosta jossa teen töitä aamulla ja iltapäivällä daycenterin jälkeen. :)

On asioita joita murehtii ja miettii, asioita mitä ajattelee, stressaa. Tulevia asioita siitä kun palaa Suomeen. Mutta rakkaat, ollaan stressaamatta, Herra on luvannut johdattaa niitä jotka rukoillen kulkee. Aloitin tosiaan lukemaan Ville Pitäsen kirjaa Anokaa niin teille annetaan. Se on juuri sopiva mulle tänne.. Herra antaa ja vastaa kun me anotaan Hänen nimessään, Hänen tahtonsa mukaisia asioita, uskossa ja oikeista motiiveista, kiitos Ville, kiitos Jeesus! 

  I'm not gonna worry
I know that You've got me
Right inside the palm of your hand
Each and every moment
What's good and what gets broken
Happens just the way You plan

 Eiliset aurinkokuvaterveiset, koska tänään satoi, ukkosti ja salamoi!

<3 Jessica

Kiitollinen kaikesta

Paina tästä ja kuuntele <3

Tervehdys kylmyydestä, todellakin. Niin joo, oon myös kuumeessa! Siinä ne tärkeimmät kuulumiset :D, ei vaiskaa. Nyt ne kuulumiset vasta alkaa!

Sää-päivitystä; kaks ekaa päivää todella lämpöiset! +26, +30. Nautin! Eilen ja tänään kylmä! Tänään satoi niin paljon ku pilvestä lähti, että ajattelin, milloin sataa sisällä.. Onneksi katto kesti vaikka meidän huoneen katto onkin sen näköinen että joskus on tainnu vähä päästä kosteutta tupaankin. Ja joo, kuumeen se tosiaan pukkas. Sinänsä ei haittaa, tää combo kun on mikä on (surkea sää + kipeänä olo) ja työt kun alkaa vasta maanantaina. Mitäs täs ny oliskaa muuta tekemistä ku maata sängyn pohjalla. Tänään nousin sängystä ekan kerran klo 11, Emma tuli töistä lounaalle ja mä menin aamiaiselle :D Noh, koittaa se munkin työrupeama vielä. 

Eilen ja tänään kävin vähän haukkaamassa raitista ilmaa ja ihailemassa maisemia <3 Viime yönä nukuin parhaiten pitkään aikaan! Toissapäivänä käytiin ostarilla ja ostettiin tyynyt! Elwynin tyynyt.. noh ei oo tehnyt hyvää niskoille! 

Kävin myös tutustumassa taloon jonne menen töihin! Työajat ei oo kehuttavia.. mutta eikö se siitä! 

Siitä huolimatta että koti-ikävä tän sairastumisen myötä tuli, täytyy osata vilkaista nenäänsä ja napaansa pidemmälle ja kiittään siitä, että tälläinen mahdollisuus on mulle suotu. Lähteä kulkemaan Jumalan suunnitelmassa. Meille kun ei ole luvattu helppoa tietä, mutta se tulee olemaan sen arvoista. Kerran, iankaikkisuudessa. <3 Kiitollinen kaikesta. Mulla on Jumalan, Isän lapsena oikeus sanoa jos mua harmittaa. Isä ymmärtää. Isä kuuntelee. Jeesus tuli maanpäälle ihmiseksi, koki ja tunsi samat tunteet kun sä ja mä. Usko pois, Hän kyllä ymmärtää. Jeesus kuoli ristillä, että sulla ja mulla olis iankaikkinen elämä. Meillä on vapaa valinta, sua ja mua ei ole pakotettu uskomaan. Mutta en ymmärrä, miksen uskoisi? Aina se ei ole helppoa. Mutta voi, se on parasta <3 

You amaze me
Redeem me
You call me as Your own

Mua puhuttelee raamatussa Paavalin ja Silaksen tarina. Jumala oli antanut yöllä Paavalille näyn lähteä Makedoniaan julistamaan evankeliumia. He lähtivät, julistivat ja tulivat uskonsa, julistamisen vuoksi vangituiksi. Sitä ennen kansa nousi heitä vastaan, päälliköt repi niiden vaatteet riekaleiksi ja heitä käskettiin ruoskia. Heidät heitettiin vankityrmään ja varmuudenvuoksi pistettiin vielä jalkapuuhun. Kaiken tämän jälkeen, keskiyöllä Paavali ja Silas rukoilivat ja lauloivat ylistystä Jumalalle ja vangit kuuntelivat heitä.. Kaiken tämän keskellä! Miehet oli ruoskittu, vaatteet revitty. En halua kuvitella miltä ne näytti. Miten niihin sattui. He ylistivät Jumalaa. Tämän jälkeen "yhtäkkiä tuli ankara maanjäristys, niin että vankilan perustukset järkkyivät. Samassa aukesivat kaikki ovet ja kaikkien kahleet irtosivat. Kun vanginvartija heräsi ja näki vankilan ovet avoimena, hän veti miekkansa esiin ja aikoi surmata itsensä, koska luuli vankien karanneen. Mutta Paavali huusi kovalla äänellä: "Älä tee itsellesi mitään pahaa! Me kaikki olemme täällä." Vartija pyysi valoa, ryntäsi sisään ja heittäytyi vavisten Paavalin ja Silaksen eteen. Hän vei heidät ulos ja sanoi: "Herrat, mitä minun pitää tehdä, että pelastuisin?" He vastasivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi." Apt. 16:16-40

Mä oon vähän sellainen, että mua jännittää ja pelottaa aina monet asiat. Niinku monia muitakin varmaan. Kaikki uudet asiat. Eilen mä kerroin Emmalle kuinka mua jännittää osaanko tehdä lentokentällä kotiin lähtiessä lähtöselvityksen :D Nyt jo. Semmonen mä oon. Kuitenkin tiedän, ettei mun tarvi jännittää ja pelätä, mä en ole yksin! Jumala on mut tänne johdattanut, johdattaa jokaisen askeleen, jokaisen hetken. Myös sen lähtöselvityksen. 

I am not alone
I am not alone
You will go before me
You will never leave me

Mä sanoin eilen Matiakselle, että kun oon rukoillut että osaisin luottaa vieläkin syvemmin Jumalaan vaikeuksien keskellä, niin mitähän sieltä tulee! Ollaan huomattu, että kun rukoillaan että opittais jotain, että Jumala johdattais ja kasvattais, niin näin on käynyt. Arjenkin keskellä.  Jännittävää! Mutta Jumalan uskollisuus, voima, olemus tulee esiin juuri niiden vaikeuksien keskellä. Kunnes huomataan, että taas on kasvettu vähän lisää. Ja taaksepäin kun katsoo, on äärettömän kiitollinen Herralle kaikesta. <3

You're my strength
You're my defender
You're my refuge in the storm
Through these trials
You've always been faithful
You bring healing to my soul

Kun me kiitetään ja ylistetään vaikeuksien keskellä, Jumalan voima on valtava! Jumalan uskollisuus on ihmeellistä. Siunausta jokaiselle <3 I pray for you!

Keep going, palaillaan <3 Jessica

Write your story!

Kuuntelehan tämä :)

Turvallisesti perillä! Lento meni hyvin, Tel Avivin lentoasemalta otin nesher taxin (taksi on 10 paikkainen ja vie jokaisen perille), ensin mut pistettiin toiseen taksiin, odoteltiin jonkin aikaa että taksi täyttyisi. Jonkin ajan kuluttua mut siirrettiin toiseen taksiin ja sitten se matka alkoi. Kuulinkin koneessa vieressäni istuvalta mieheltä, että taksikuskit ajavat "lievästi" ylinopeutta. Tämä kaveri ajeli noin 130km/h keskellä kahta kaistaa! Jännitin kovasti löytääkö kuski perille, kun osoitteen kerrottuani hän näytti olevan hukassa, kysyi toiselta taksikuskilta ja hän ymmärtääkseni tiesi missä paikka sijaitsee. Kysyin varovasti "do you know where i'm going?" "yesyes!!" Mä rukoilin koko matkan että Herra, auta että mä pääsen turvallisesti perille! Ja luotin siihen, että pääsen.. noh olis se nyt, jos se huolenpito tyssäis tähän :D Heh.

Perille pääsin noin 2:30 luulisin, ellen vähän aiemmin. Meitä asuu täällä vapaaehtoisten asuntolassa, joka on työpaikkamme yhteydessä, ainakin ilmeisesti 8 ihmistä ympäri maailmaa. Ecuadorista, Koreasta, Hollannista ja Suomesta. Olen ehtinyt tämän aamun aikana tapaamaan heidät. Vastaanotto on ollut ystävällinen! Mun huonekaveri on Korealainen. 

Heräsin 8 jälkeen ja järjestin tavarat kaappeihin ja kirjoituspöydät kuntoon. Täällä meidän asunnossa on viileä joten otin kuuman suihkun heti aamusta. Ihanaa, että tuli lämmintä vettä! Astuin ulos ja tunsin lämmön ja auringon! Ihanaa, että hiuksia ei tarvinnut suihkun jälkeen erikseen kuivata, ulkona kun on niin lämmin :) Emma sanoi, että taitaa olla lämpimin päivä. Kuljin vähän ympäriinsä ja istuskelin hetken auringossa. Kiitin Jumalaa tästä matkasta, siitä että mä olin turvallisesti perillä. Siitä että jo lentomatkalla tapasin ihmisen, joka antoi vinkkejä mun reissua varten. Joka rohkaisi mua. Kiitos Herralle jokaisesta hetkestä <3 

"Author of my hope
Maker of the stars
Let me be Your work of art
Won't You write Your story on my heart"

Ps. 121:8
"Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi, nyt ja iankaikkisesti."

-Jessica

Kädestä kiinni ja matkaan!

Kuuntele tämä niin pääset mukaan mun matkatunnelmaan :)

Nyt on h-hetkeen jäljellä enää kaksi päivää. Tällä hetkellä istun junassa kohti Helsinkiä, takana päivät joihin mahtui järjestäen stressiä, väsymystä, johdatusta, kiitollisuutta, lepoa, iloa, naurua, kyyneleitä ja ikävää sekä ties mitä muita tunteita. Lyhyemmin olisi ollut sanottuna tunteiden koko skaala läpikäytynä. 

Viime viikonloppu oli väsymystä ja kiirettä mutta myös hyviä hetkiä täynnä. Sekä sitä johdatusta. Mulla oli töissä viimeiset työpäivät lauantai ja sunnuntai ja työpäivien jälkeen tehtiin muutto. Oli kiirettä, väsymystä ja ties mitä. Mä sanoinkin että kun tää on ohi niin mä huokaisen! Sunnuntaina vietettiin ystävän synttäreitä siinä tohinan keskellä, oli hauska ilta sen kiireen keskellä :) 

Maanantaina kun Matias oli töissä, mä järjestin loput tavarat, siivosin asuntoni ja palautin avaimet. Illalla Matias vei mut ja Pohjanmaalle lähtevät tavarat junalle ja junassa mä huokaisin. Nyt se muutto on takana. 

Viikko kotikonnuilla sujui nopeasti ja ehdin nähdä paljon rakkaita ihmisiä <3 Huomaan olevani todella siunattu ympärillä olevista ihmisistä. Paljon ystäviä ja sukulaisia. :) Vietettiin tyttöjeniltaa, saunailtaa ja yövyin isovanhempien luona. Miten rikas olenkaan <3 Tänään vasta tirautin ensimmäiset kyyneleet kun äitini vanhemmat tulivat "hyvästelemään". Ja toiset juna-asemalla kun äiti rutisti ennen junaan nousua. 

Nyt on kuitenkin se hetki kun olis pakko alkaa tajuta kohta lähtevänsä matkalle. Matkalle joka varmasti muuttaa elämääni, ajatuksiani, tottumuksiani. Toivon että se vahvistaa uskoani ja aina vaan lähentää suhdettani Jumalaan. Uskon että tämä matka kasvattaa mua elämäni matkalle. Matkalle joka on täynnä iloja, suruja, vastoinkäymisiä, onnistumisia ja ennenkaikkea rakkautta. Janoan enemmän rakkautta, rakkautta itseäni kohtaan, Jumalaa kohtaan ja teitä muita ihmisiä kohtaan. Kun me opitaan rakastamaan ympärillä olevia ihmisiä, maailma muuttuu. Kumpa oppisin matkallani lisää siitä rakkaudesta jolla Jumala rakastaa mua ja sua. Miten suuri Isä meillä on taivaassa, antoi oman poikansa hengen että meillä olisi elämä. Että meidän ei tarvisi uhrata. Se on täytetty. 

Joh. 3:16

"Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan poikansa, jottei yksikään joka Häneen uskoo hukkuisi vaan saisi iankaikkisen elämän." 

"My soul will sing
No turning backI've been set free"

Tää matkaopas onkin luotettavin, tulevalle reissulleni ja elämänmittaiselle matkalle. Pystyn suositella. ;) Matkavakuutuskin on maksettu sun puolesta. Edes If tai Pohjola ei tähän pysty. 

Jumalalla on tarjottavana sullekkin henkilökohtaisesti räätälöity elämänmittainen matka ja parhaimmat vakuutukset. Taivaspaikka kultakaupungissa sitten kun on sen aika. 

Ps. Siunattua pääsiäisen aikaa jokaiselle. 

Muista että Jeesus kuoli ristillä myös sun syntien puolesta. Hän rakastaa. Hän ei hylkää. Hän johdattaa.

"Through every storm
My soul will sing
Jesus is here
To God be the glory"

Vielä pari päivää ja matka alkaa! 

Johdatuksessa kulkemista se tulee olemaan. 

Isää kädestä kiinni ja matkaan. 

Olen valmis!

"I have decided to follow Jesus
no turning back, no turning back."

-Jessica