Learning to live, trust, love

Ihan alkuun annan teille taas kuunneltavaksi biisin joka rohkaisee mua. 

Here it is <3

Okei, lähdetään siitä, että aina tyyntä myrskyn edellä ja sit kuitenkin pitää muistaa myrskyssä että tyyntäkin taas tulee. Its never easy. Älyttömän vaikeat päivät takana. Täällä on liikaa aikaa miettiä asioita, liikaa aikaa miettiä mitä sitten kun tuun takaisin Suomeen. Mä tiedän, että Jumala tekee mussa työtä ja tää on yks prosessi joka täytyy käydä läpi, että voi vahvistua ja kasvaa. Että voi tulla takaisin. Mä kuitenkin kiitän Herraa, ahdistuksen keskellä, kyynelten lomassa ja silloin kun vaan on niin hyvä olla, että hymyilyttää pelkkä oleminen ja hengittäminen. 

Lauantaina kävin aamupäivällä vähän reenailemassa ja tällä kertaa seurana oliki Jerusalemin eläkeläiset. Aiettä, oli taas energiaa ja hyvä pirteä fiilis kun sieltä tulin.

 Myöhemmin lähdin ulos ja  otin taas raamatun ja Pitkäsen Villen kirjoittaman Anokaa niin teille annetaan kirjan pykälään ja lähdin ulos lämpöön lueskelemaan. Raamatusta olin aloittanut Danielin kirjaa ja siitä jatkoin.  

Kuinka mahtavasti Jumala johdatti Danielia ja kolmea muuta Juudan heimolaista kuningas Nebukadnessarin palveluksessa ollessa. Nämä kolme poikaa Danielia lukuunottamatta joutui tuliseen pätsiin, kun eivät suostuneet kumartamaan kuninkaan kultaista kuvapatsasta. 

Kuningas sanoo pojille näin: 

"Mutta ellette kumarra, teidät heitetään heti paikalla tuliseen pätsiin. 

Ja kuka on se jumala, joka pelastaa teidät minun käsistäni?"

Pojat täynnä luottamusta vastaa: 

"Nebukadnessar! Tähän meidän ei tarvitse vastata sinulle sanaakaan. Jos käy niinkuin olet sanonut, voi meidän Jumalamme, jota me palvelemme, kyllä pelastaa meidät tulisesta pätsistä, ja hän pelastaa myös sinun käsistäsi, kuningas. 

Ja vaikka hän ei pelastaisikaan, niin tiedä se, kuningas, että me emme palvele sinun jumaliasi, emmekä kumarra kultaista kuvapatsasta, jonka olet pystyttänyt."

Kuningas tuli noiden sanojen jälkeen niin täyteen kiukkua, että käski kuumentaa pätsin seitsemän kertaa kuumemmaksi, kuin tavallisesti. 

Arvatkaa pelastiko Jumala pojat pätsistä? 

Pelasti. 

"Satraapit, käskynhaltijat, maaherrat ja kuninkaan neuvonantajat kokoontuivat paikalle ja näkivät, ettei tuli ollut voinut tehdä mitään näiden miesten ruumiille. Heidän partansa ja hiuksensa eivät olleet kärventyneet eivätkä heidän vaatteensa vahingoittuneet, eikä heistä lähtenyt edes tulen käryä."

Myöskin Danielia vastaan tehtiin salaliitto, kuningas tiesi, että Daniel luottaa Jumalaan ja oli nähnyt Jumalan ihmetekoja. Kuitenkaan kuningas ei voinut kieltää omia käskyjään ja Daniel oli heitettävä leijonien luolaan koska Daniel oli rikkonut käskyjä. Kuningas oli murheissaan Danielin vuoksi ja sanoi 

"Sinun Jumalasi, jota lakkaamatta palvelet, pelastakoon sinut."

Sitten tuotiin kivi ja pantiin luolan suulle. Kuningas meni palatsiinsa ja paastosi tulevan yön eikä nukkunut. Aamu kun valkeni, kuningas meni katsomaan luolaan miten Danielille oli käynyt. Uskon että on ollut suuuri jännitys tuossa tilanteessa. Lähestyessään luolaa kuningas huusi murheellisella äänellä 

"Daniel, elävän Jumalan palvelija! Onko Jumalasi, jota lakkaamatta palvelet, voinut pelastaa sinut leijonilta?"

Arvatkaa pelastiko Jumala Danielin?

Pelasti. 

Lukekaa lisää danielin tarinaa, aiettä sitä luottamusta. <3 On kyllä meikäläistä puhutellut.

 Even though I walk through the valley of the shadow of death
Your perfect love is casting out fear
And even when I'm caught in the middle of the storms of this life
I won't turn back
I know You are near

Room. 15:4

 "Sillä kaikki, mikä ennen on kirjoitettu, on kirjoitettu meille opiksi, 

että meillä kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo."

Sunnuntaina kävin tsuumailemas kauppoja ja myöhemmin mentiin Emman kanssa holokaustimuseoon. 

Se olikin aika pysäyttävä kokemus. Huone huoneen jälkeen kuvaa, videoa, vaatteita, muistoja, päiväkirjalauseita ja vaikka mitä niiltä kauhunajoilta sekä ajoilta sitä ennen. Joitain tavaroita näiden kuolleiden juutalaisten kodeista. 

Siellä oli otteita holokaustiuhrien päiväkirjoista tai kirjeistä. Ja tää eräs tekstinpätkä jäi mun mieleen.

En tietenkään sanasta sanaan sitä muista, mutta se oli 12 vuotias lapsi ja se kirjoitti "when i'm twenty". Kun olen 20-vuotias. Se kertoi unelmastaan matkustaa, nähdä maailmaa. 20 vuotis synttärit ei ikinä toteutuneet. 

 Näillä kaikilla ihmisillä siellä oli siis numerot. Ne oli numeroitu. Käsiin kirjoitettu ja vaatteisiin ommeltu. Oli järkyttävää nähdä joku tän numeron kaltainen "157 675". 

Tän numeron avulla ne tunnistettiin. 

Silmät ei pysyneet kuivana, kun katsoi pienen lapsen takkia, jossa oli tuon lapsen numero. 

Toisiksi viimeisenä huoneena museossa on halli. "Hall of names"

Löydät kuvia jos kirjoitat googleen tuon Hall of names. 

Pysäyttävä. Kun käveli halliin, oikealla puolella oviaukossa oli teksti joka jäi mieleen. Jota mietin pitkän aikaa. Ja joka on mielessä edelleen. 

 “Remember only that I was innocent and, just like you, 

mortal on that day, I, too, 

had had a face marked by rage, 

by pity and joy, 

quite simply, a human face!”

Benjamin Fondane, Exodus
Murdered at Auschwitz, 1944

   Mun sydän särkyi niin moneen palaan tuossa museossa, kun se kaikki tuli niin lähelle. Ne asiat tuli lähelle sydäntä ihan eritavalla, kun koskaan aiemmin.

Kun astuttiin ulos museosta, avautui mahtava näkymä ja siinä sydän täynnä kaikkea mitä oli just nähnyt, katseli maisemia ja mietti asioita mielessään. 

Mä nautin näiden asiakkaiden kanssa olosta töissä. Se on terapiaa kaikelle sille mitä miettii ja välillä stressaa. Mulla on silti täydellinen luotto Jumalaan. 

Ne on niin tyytyväisiä pienistä asioista, tutkii kävelylenkillä kaikkea, kukkia, autoja ja on maailman onnellisimpia sillä hetkellä kun pääsevät ulos kävelylle. Tänään en saanut yhtä sisälle :D Toinen vapaaehtoinen tuli auttamaan. :D Se vaan olis istunut ja istunut. Piti vaan penkin selkänojasta kii eikä tullut :D Heh. Muttaku on muitaki ketkä haluaa ulos niin semmosta se on. Huomenna on uus päivä kävelylle senki kans! 

Täällä oli muuten itsenäisyysbileet asukkaille viime viikolla! 

Oli kuulkaa sellasetki kemut että Suomen itsenäisyysjuhlat hienoine mekkoineen ei oo mitään verrattuna siihen, että Israelilaiset todella juhlii itsenäisyyttä. Ilotulitukset paukkui naapurivuorelta. Se on ilon ja kaikkien yhteinen juhla. Maassa maan tavalla. 

Asukkaille tosissaan oli pippalot. Oli musiikkia, tanssia ja soittimia, Israelin lippuja ja jos jotain härpäkkeitä. Että nää oli innoissaan. Vedetiin letkajenkkaa. Minäki vedin  :D Hahhah. 

Ostin muuten englanti-heprea sanakirjan. Saa nähdä jääkö mitää päähän. Ei varmaan. Mutta ompa hankittu.

Tässä pari arkikuvaa elämästä täällä. :) 

 

Yes, I can see a light that is coming for the heart that holds on
And there will be an end to these troubles
But until that day comes
Still I will praise You, still I will praise You

Jesus loves me and you <3 

Siunaavin terkuin

<3 Jessica