One month

Kuukausi sitten, 6.4 klo 14:47 oltiin Matiaksen kanssa kävelyllä keväisen aurinkoisessa säässä. Ajatukset oli jo puoliksi tulevassa, kolmessa kuukaudessa. Olin jännittynyt siitä mitä tuleman pitää. Kovasti halusi nauttia siitä hetkestä, mitä eli silloin. Viimeisestä yhteisestä päivästä, se olikin hyvä päivä. <3 Kuitenkin ihmismieli on sellainen, että se koittaa mennä jo siihen seuraavaan, "sittenkun". On vaikeaa elää ainoastaan tätä hetkeä. Tai ainakin mulle se on vaikeaa. Usein mun täytyy pysähtyä, sanoa itelleni, että relax, nyt nautit tästä hetkestä, hengitä syvään. Tulevaisuus odottaa, tämä hetki ei odota. Tämä hetki mitä mä elän, se hetki mitä sä elät, ei palaa. Huominen on tulossa. Anna sen odottaa, äläkä anna tämän hetken odottaa. Se muuten katoaa.  Beseder?

Ainiin, nyt mä oon täällä matkassa ihan asiaan kuuluvalla viisumilla. Se oliki sellanen aamu, että. Asioiden hoito saattaa täällä olla vähän erilaista kun Suomessa. Vaikka sun nimi kuulutetaan table 9 :lle, sinne paukkaa kaks muslimia. Vaikka pankissa sun vuoronumero näkyy taulussa ja tiskillä mihin sun kuuluu mennä, sinne menee sun numeroa seuraava ja tiskille lyödään sen kaverin numero. Se on kuulkaa osattava pitää puoliaan. Pohjalaisella ja Lappilaisella sisulla täällä ollaan menty. Emma kertoi, että se on jo vähä oppinu kyynärpää taktiikkaa ja mä oon vielä ainakin, mennyt pitämään puoliani ilman kyynärpää taktiikkaa. Olen päässyt vuorollani, kunhan olen mennyt väliin ja sanonut että anteeksi vain mutta nyt on minun vuoroni ja hymy päälle. Siellä sitä vaan kilttinä jos istuis puoliaan pitämättä, istuis tasan tarkkaan sulkemisaikaan asti odottaen omaa vuoroa ja menis seuraavana päivänä takaisin. Ja istuis taas. Niin joo, ministeriössä se viisumivirkailija kyllä piti mun puolia. Mulle kerrottiin ennenku menin sinne, että ota tasaraha mukaan. Unohdin. Oli liikaa. Sanoin tälle tätille että pidä loput, kun sillä ei ollut vaihtorahaa. Hän ei kuulemma ota almuja vastaan. Ei se auttanu ku meikäläisen kipaista jonnekkin rikkomaan raha, mitäs muutakaan nainen keksii ostaa rahan rikkoakseen kun suklaata! Sitte oli tasaraha ja mä pääsin jatkamaan matkaa viisumi passissa kiiltäen. 

Loppumatkaki meni muuten ihan hyvin, mutta bussi ei pysähtynyt mun pysäkille vaikka minä ja muutama muu sotilas painettiin kyllä nappia oikeas kohdas. Se paineli vaan kovaa kyytiä eteenpäin ja meikäläinen kylmänviileästi päätti kokeilla Emman neuvoja vuorenrinnepolusta. (se vähän oikaisee, mä ajattelin) Kyllä se vähän oikaisikin varmaan pituudeltaan, mutta ei ajaltaan. Eikä maastoltaan. Siinä meni kyllä polku jonkin matkaa, kunnes se katosi ja edessä oli niittyä, kivikkoista maastoa ja niin ja näin keikkuva aita. Minä menin aidasta kiinni pitäen ballerinat jalassa kivien ja puiden keskellä. Taivallus palkittiin ja pääsin perille. Samaan aikaan sen oikean missä olis pitänyt pysähtyä -pysäkin kohdalla, kun milloin tuli seuraava bussi :D Maisemissa ei ollut valittamista.

Tuo alla oleva kuva on kuva kävelyreitistäni!

Tätä tekstiä on nyt kahtena päivänä kirjoitettu, eilen aloitettu ja tänään toivottavasti saan päätökseen. 

Eilen meidän kaveri Tiina, joka on vapaaehtoisena Tel Avivissa, tuli tänne ja lähdettiin vanhaan kaupunkiin kiertelemään ja sit sen jälkeen syömään Sushi&Pizza ravintolaan. Tytöt söi sushia, minä pizzaa. Kun en (vielä ainakaan) ole sushin ystävä. Niin siis siksi tämän kirjoitus jäi kesken eilen :D

Sunnuntaina oltiin Tel Avivissa auringon ja meikäläinen aaltojen armoilla. 

Hypättiin bussiin 9:30 ja sovittiin että nähdään Tiina pääbussiasemalla. Ajateltiin, että helppoa, ollaan siellä jo kerran oltukkin. Tiina kysyi missä siellä nähdään, Emma vastasi että "vaikka siinä infokopilla, kun sen mä muistan!" Tiina kuitenkin ehdotti juna-aseman eteen. Sekin me tiedettiin. Viimeksi oltiin menossa ostamaan bussilippuja juna-asemalta, ihmeteltiin kun ei missään näy Jerusalemiin meneviä aikatauluja.. mutta sitten joku kertoikin että se on juna-asema :D 

No Tel Aviviin tällä kerralla kun saavuttiin, oltiin ihan pihalla, kun se bussi jättikin jonnekkin ihan outoon paikkaan. Joku älysuuri rakennus ja tosi sekava. Suunniteltiin kysyvämme joltain "where are we?" Siellä oli jotain 8 kerrosta. Ja epäloogisesti suunniteltu. Tuntui että mistään ei päässyt minnekkään. Sitten me hoksattiin, että se onkin se pääbussiasema :D Löydettiin Tiinakin, tai no, Tiina löysi meidät! Onneksi. Sitte päätettiin mennä mäkkäriin syömään. Oli muuten muhkeat hampparit. Oikeesti. Kunnon kokoiset! Saman kokoinen kun kotikontujen grillillä myydyt. Peitti Emman pään. Pistän kuvan. Nautittiin niitä hamppareita myöhemmin rannalla. Vähän lintassa ja lämpöiset, muttei se menoa haitannut. Syötiin koko rahan edestä. Kallista lystiä oli. 

Noh, mäkkäristä suunnattiin ettimään bussia millä päästään rannalle, astuttiin bussiin ja se kiihdytti eteenpäin. Hyvä että pystys pysyi taas kerran. Emma siinä vielä etti lompakkoa ku bussi oli jo ajellu pitkälle. Kunnes se tajus, ettei lompakko oo siellä. Se on jääny jonnekkin. Ei auttanut kun jäädä pois ja mennä takas ettimään. Kuski oli kiltti, antoi emmalle rahan seuraavaan bussiin ja toivotti onnea, joskin kuulemma hukataan aikaa, tuskin lompakkoa enää löytyy, täälä kun on epärehellistä kansaa. 

Ei muutaku huokauksia yläkertaan, että nyt on Herran autettava tässä asiassa. Ihailin ystäväni asennetta "Kyllä mie tiiän, että se löytyy, mutta oon myöskin ajatellut että jos ei löydy, niin joku muu tarvii sitä enemmän." Kuitenkin hänellä oli vahva tunne siitä, että se löytyy. Kipinkapin ettimään. Ensin käytiin vessassa, jossa käytiin mäkkärin jälkeen, ei ollut. Sit mentiin mäkkäriin jännittyneinä, missään ei näkynyt. Tiskille kun mentiin kysymään, myyjät kertoi että automaatti löytyy sieltä ja sieltä. Kunnes sanottiin että hän hukkasi lompakon, myyjä mumisi jotain "aaaa" meni toimistoon ja kylmän viileesti ojensi kukkaron. Löytyi siis! Olosuhteista huolimatta. Herra on hyvä. 

 Eiku rannalle makaamaan tämän koitoksen jälkeen. 

Vähän fantaa ja jätskiä. <3

Kotimatkalle päätettiin lähteä ajoissa, että ehditään käydä syömässä Jerusalemissa. 

Tel-Aviv - Jerusalem kestää noin tunnin. Joskus vähän alle, joskus vähän yli. 

Sunnuntaina se kesti lähes kolme tuntia. Liikenne seisoi, kun siellä oli menossa Etiopialaisten mielenosoitukset. Samat mitä mekin oltiin seuraamassa Jerusalemissa muutamaa päivää aiemmin. Siis aluksi ei tiedetty mitä siellä oli silloin meneillään. No nää samat oli sitten Tel Avivissa. Matka oli kuitenkin hyvä, tutustuin mun vieressä istuvaan 72 vuotiaaseen mummoon. Jaettiin asioita molempien elämästä ja mä jaoin mun ilon lähteestä, uskosta ja luottamuksesta Jeesukseen. Mummo kuunteli mietteliäänä. Ehkä se jätti jotain hänen sydämeensä. Jerusalemissa kun astuttiin pois bussista, halattiin ja toivotin siunausta.

Kotona huomattiin, että tuliaisina punat. Emmalla punammat ku mulla.

Täydellinen päivä. Paras päivä. 

Tässä tulee pari kuvaa mielenosoituksesta. 

 Arki täällä jatkuu samanlaisena! Enemmän ja enemmän kotiutuu koko ajan ja poislähtö varmaan tulee olemaan vaikeampaa mitä alussa ajatteli.. Arabinaisista ketkä täällä on töissä, on tullut rakkaita ja asukkaistakin. Kuukausi täällä on mennyt kuin siivillä. Niin nopeasti.
Ainiin ja mikä parasta. Mun rakas ystävä on tulossa lomalle
tänne viikkoa ennen mun Suomeen tuloa.
Hotellikin on varattu. Nyt vain odotellaan <3 

Kun Suomessa oli TVOF finaali ja Robin & Elastinen veti siellä biisin Kipinän hetki, me kuunnteltiin se täällä Emman kanssa ja todettiin että se on hyvä. Hyvää sanomaa nuorille ja miksei vanhemmillekkin. 

Älä luovuta.

Silmissä kipinän hetki <3

 Kiitän joka päivä täällä olostani. Täällä oon niinku herrankukkaros. "pahalta piilossa" vaikka sota on täällä mahdollista ja helikopterit lentelee yläpuolella usein. Silti tuntuu, että täällä on suojassa kaikelta. <3 

Se kipinän hetki on silmissä täällä. 

 "Heittäydy täysii
Mitä ikinä teetkin
Ja elä nyt missä ikinä meetkin
Silmissä kipinän hetki
Heittäydy täysii
Siihen mikä on tärkee
Ja tee sitä missä sulle on järkee
Silmissä kipinän hetki"

Muista elää sitä hetkeä, mitä tällä hetkellä elät. Kiinnitä katse siihen, älä liikaa tulevaan.

Näe kultahippuset siinä hetkessä.

 Aamuauringon säteet puiden lävitse, sade kasvoilla,

Sun lapsesi kiinnostus uusiin asioihin. 

Muista, että ne sun murheet, ne ei ole ikuisia. 

Muista pyytää ja antaa anteeksi.

Elämä on liian lyhyt riitoihin. Älä anna auringon laskeutua vihan ylle. 

Sä et ikinä tiedä, milloin sä näet sun rakkaat viimeisen kerran. 

Muista rakastaa. Vaikka se ei aina ookkaan helppoa. 

Kor. 13:13

"Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme. 

Mutta suurin niistä on rakkaus." 

Be who you are <3

Älä yritä olla jotain mitä et oo. 

Oo sitä mitä oot. 

Älä anna minkään maallisen arvon tai mielipiteen

arvioida sua. Tai mitata sua. 

Sä oot arvokkaampi. 

Oikea mitta on enemmän kun mikään maallinen mittari.

 Älä koskaan tee jotain tai mittaa itseäsi siksi, että muut hyväksyisi sut.

"So they like you

Do they like you?"

"Take your make up off
Let your hair down
Take a breath
Look into the mirror, at yourself
Don't you like you?
Cause I like you"

 Mua hymyilytti niin paljon laulun lopussa, kun naiset alkoi riisumaan meikkejään, 

hiuslisäkkeitä, avas hiukset ja nauroi, hymyili ja näytti just siltä omalta itseltä.

Ei ole kauniimpaa. 

Nuorempana mua nolotti kulkea ilman meikkiä ja tukka piti aina olla hyvin. 

Mä aina ajattelin, että mä oon kauniimpi meikit naamassa ja hiukset suoristettuna.

Mä oon onneksi ymmärtänyt, ettei se oikea mittari ole ulkoiset asiat.

Mä nautin kulkea ilman meikkiä ja hiukset niin ku ne on. 

Harvoin mä enää Helsingissäkään meikkailin ennen ku tänne tulin. 

Silloin ku meikkasin, en meikannut siksi, etten hyväkyis itseäni ilman.

Joskus se vaan on kivaa.

Kyllä mä täältä aion ostaa parhaan mineraalipuuterin mitä tiedän,

sillä silloinku meikkaan, on kiva meikata hyvillä tuotteilla! 

Ja yks mistä oon iloinen, on se, että Matias aina sanoo mulle,

että sä oot kauniimpi hiukset kiharalla ja parempi ilman meikkiä.

Koska mä oon aina ajatellut juuri päinvastoin.

Sitä mä oon aina toivonut. Että olis hyvä niin ku on. 

Ps. 139:13-14

"Sinä loit minut sisintäni myöten, 

sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa.

Minä kiitän sinua siitä, 

että olen tehty ylen

ihmeellisesti."

Be blessed.

 <3 Jessica