torstai 21. toukokuuta 2015

Viissille

Shalom pitkästä aikaa. <3


Johan sitä ollaan menty yli puolivälin. Viissille että enää viis viikkoa jäljellä töitä ja sitten viikon loma.. Odotan sua tänne Jenni! 

Mitäs tänne kuuluu? Noh, kuumuutta ainaki jos ei muuta. Kesä on alkanut täällä. Sen tietää siitä, että lämmintä on yli 25°c (ma ja ti +35°c) ja ei tiedä mitä pukis ettei läkähdy. Ei auta valittaa.
Nimittäin sieluni simin näen itseni heinäkuussa astumassa Helsinki-Vantaalle tantut sun muut päällä ja en ihmettelisi jos satais vettä :D Nautitaan siis tästä säästä vielä ku on varmaa että lämmintä on!


Oloni näinä päivinä :


Tänään oli ensimmäinen käärme kulkuväylällä, kuollut kylläkin. Mutta kyllä tuli sellanen kylmät väreet olo. Vaikka tässä helteessä ne kylmät väreet ei tuntunu. Mutta väreet ku väreet. Tämähän on kallioista ja heinäistä seutua niin tokihan ne tänne tiensä löytää. Taitaa käydä kalpaten mikäli löytää, niinku tolle tän aamun tuttavuudelle oli käynyt. 

Kuulkaa, naapurin yellow market, työntekijät ja jäätelöosasto on tullut tutuksi. Siellä on nimittäin magnumit tarjoukses 9NIS eli about 2€ joka on halpa tän maan magnumien hinnaksi! Sinne ne rahat sitte hupeneeki. No mutta kuuma on kuumaa ja jäätelö kylmää. Sitä nyt sitte sen enempiä tartte selitellä. Lauantai oli karkkipäivä (perjantaiki tais olla :D). 


Sunnuntaina muuten käytiin tuolla holokaustimuseon vieressä olevassa Children's memorial - muistopaikassa.  Paikka on omistettu 1,5 miljoonalle juutalaiselle lapselle jotka kuolivat holokaustissa. 


 Sydän jätti kerran lyönnin välistä, kun astui pimeään korkeaan huoneeseen, jossa on peilejä, joiden kautta heijastuu kynttilät ja näyttää kun huone olisi täynnä tähtiä. 
Kaiuttimista kuuluu ääni joka luettelee lapsen nimen, kotimaan ja iän. 
Ei sitä ymmärrä. Ei sitä todellakaan ymmärrä. 
1 year old, 3 years old, 5 years old,  9 years old, 15 years old. 
Ja kaikkea siltä väliltä ja moninkerroin. 
Ja jos sä seisoisit siellä huoneessa vuoden, sä et kuulisi samaa nimeä kahta kertaa.
 


On ällistyttävää että kaikki asiat, rakennukset, ihan kaikki on lahjoitettu tuohon paikkaan. 
Children's Memorial on rakennettu lahjoituksena ihmisiltä joiden 2,5 vuotias poika murhattiin holokaustissa. Sydäntä särkevää ajatella. Ja mielessä pyörii ajatus MIKSI?!

Työstä mä edelleen nautin, on sitte kuuma tai kuuma. :D 
On yks miesasukas kenen kanssa käyn kävelyllä, voisin sanoa että joka päivä. Hän on sellainen, joka huutaa jokaiselle vastaantulevalle kovalla äänellä naurunseasta HI!! ja jos se kohde ei vastaa, hän huutaa HI!!! niin monta kertaa että se vastaa tai on poissa näköpiiristä. Jos se vastaa, niinkun yleensä jokainen vastaa "Hi!" asukas huutaa takaisin "HAHAI!" (HI HI!) Ja nauraa niin paljon ku sydämestä lähtee. Tämä ei juuri muuta puhu, kun kertoo etttä äiti on tulossa käymään, on päivä mikä tahansa, niin äiti tulee kahden päivän kuluttua. 40 minuutin kävelylenkin aikana, jonka aikana istutaan vähintään 2 kertaa eri paikassa, hän kertoo tuon äidin tulon varmaan 20 kertaa. Aina yhtä innostuneesti. Ja vaikka näkis saman henkilön kävelyn aikana kolmekin kertaa, hän huutaa "HI!" niinkuin ei ennen olisi vielä nähnyt. 
Tämä kaveri on kyllä fiksu. Mun työkaveri kertoi, että teki kerran pitkän työpäivän ja joka kerta kun käveli poikien keittiön läpi, se asukas huusi "HI!", työkaveri oli sanonut "tänään teen pitkän vuoron ja sinun ei joka kerta tarvitse huutaa hi, kun kuljen ohi!" Asukas oli katsonut hetken aikaa, hymyillyt ja sanonut "chacha" (Slicha, slicha) joka tarkoittaa "Anteeksi!" :D 


Prosessi on käynnissä. Prosessi kasvamiseen omassa uskonelämässä ja ymmärrys päästää irti vanhoista asioista jotka on kaivanut mieltä tai painaneet liikaa matkanteossa. 
Luen Lisa Beveren kirjaa Oikea naisen mitta ja olen kohdassa 
"Irti päästäminen".

Uskon että monella meistä on repussa niitä asoita mitkä siellä painaa. Meidät on kuitenkin Kristuksessa ohjattu päästämään irti vanhasta, koska uusi on tullut tilalle. 
Tottakai vanhat asiat täytyy käydä läpi, kasvaa yli mutta sen jälkeen, ei jäädä enää miettimään. 

"Jumala on tulevaisuuden Herra. Hänellä on suunnitelma meitä varten. Hänen tiensä ja tapansa ovat meidän omiamme viisaammat ja korkeammat ja hän antaa meille selvän käskyn unohtaa menneet.

Filippiläiskirjeen jakeet 3:13-14 kehottavat meitä unohtamaan sen, mikä on takanapäin:

"Veljet, minä en katso sitä vielä saavuttaneeni. Yhden minä kuitenkin teen: unohtaen kaiken sen, mikä on takana ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessä,
 minä riennän kohti päämäärää saadakseni voittopalkinnon, jonka omistamiseen Jumala on minut kutsunut taivaallisella kutsulla Kristuksessa Jeesuksessa."

Ne kannustavat meitä pyrkimään sitä kohti, mikä on edessä ja vapautumaan menneisyytemme kuormasta. Muuten meillä ei ole voimaa kestää maaliin saakka. 
Kuinka monet maratoonarit juoksevat reppu selässään? 
Jos heillä alkumatkasta sellainen olisi, he heittäisivät sen pian pois. He ajattelevat maaliin pääsemistä käyttävät kevyimpiä mahdollisia varusteita ja ottavat mukaansa vain kaiken välttämättömimmän. He tietävät, että heidän on säästettävä kaikki voimansa juoksua varten. 


San. 4:18 "Mutta vanhurskaiden polku on kuin aamurusko,
 joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka."

Polusta tulee matkanmyötä selkeämpi ja kirkkaampi. Valo lisääntyy kun kuljemme eteenpäin. 
Jos katsomme taaksemme, emme pääse eteenpäin. Meidän on luotava silmämme Poikaan ja seurattava Hänen valoaan. Jokainen askel vie meidät kauemmas pimeydestä ja lähemmäs Hänen valoaan, kunnes on se on kirkas kuin keskipäivän aurinko. 
Jotkut teistä juoksette repullinen kiviä selässänne. Te yritätte kuljettaa vanhoja asioita tulevaisuuteen. 
Toiset katsovat taakseen; ehkä te pelkäätte että tulevaisuutenne on samanlainen kuin menneisyytenne. Nyt on aika jättää menneelle hyvästit!"
-Lisa Bevere-

Menneisyydessä on asioita, joista voi ottaa opiksi ajatellen tulevaisuutta. Menneessä on asioita joiden kautta meitä kasvatetaan. Minä en olisi ainakaan sama ihminen ilman menneisyyttäni. Tiedän, että on jokin syy, että on käynyt läpi asiat mennessä. 
Liika menneen vatvominen ei kuitenkaan auta mitään. Siihen jää kiinni ja sitä velloo samassa. 
Vähän kuin olisi juuttunut suohon. Tai vähän kuin juoksisi se repullinen kiviä selässään. Ei oikein pääse eteenpäin. 

Rohkaisen jokaista miettimään elämässään niitä asioita, jotka jumittaa sua menneessä. 
Oletko ottanut opiksesi ja kasvun kannalta kaiken sen? 
Vai oletko katkera menneelle ja koitat selitellä itsellesi, että tämä on oikeutettua? 

Meidän puolesta, on kuollut ristillä viaton ja puhdas uhri. Ihmisen muodossa, ilman syntiä. 
Että meillä olisi elämä. Meidän synnit on annettu anteeksi. Jumala näkee meidän Jeesuksen veren kautta. Jos me itse halutaan uskoa ja antaa kaikkemme Taivaan Kuinkaan käsiin. 

Minä olen luovuttanut elämäni, jokaisen päiväni Kuninkaani käsiin. Olen niin kiitollinen, että mut on vapautettu. Olen vapaa. 

"Siis jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus;
se mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut." 
2. Kor. 5:17

"Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen;
sillä sen, joka Jumalan tykö tulee,
täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne,
jotka häntä etsivät." 
Heb. 11:6

"Kiinnittäkää mielenne siihen, mikä on ylhäällä, 
älkää siihen, mikä on maan päällä."
Kol 3:2

Vielä viimeinen, joka pätee kaikkeen, joka hetkessä. 

"Mitä teettekin, sanoin tai teoin, 
tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä, 
kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttaan."
Kol. 3:17

"Forever He is risen."

Ihanaa kesänalkua Suomeen. <3 

Siunausta!!


<3 Jessica



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti