Raining, sun, raining again, thunder and lightning

10 päivää sitten tähän aikaan istuin autossa matkalla kohti lentokenttää tuikitietämättömänä tulevista kuukausista. Jännitys pinnassa, ikäväntunteet mielessä kun lähtö koittaa, mutta odotus siitä, että nyt se tapahtuu, vihdoin! Siitä se mun matkani alkoi. En vielä olekkaan tänne blogiin kertonut, että päivä ennen mun lähtöä sain Israelin päästä sähköpostin, että dokumentit (rikosrekisteriote, terveystodistus ym) eivät ole saapuneet perille. "this is a big problem!" siinä luki. Voi kun alkoi jännittää. Okei, mun täytyisi Israeliin saapuessani turvatarkastuksessa sanoa, että olen tulossa turistina maahan, kiertelemään kolmeksi kuukaudeksi. Kun dokumentit eivät olleet saapuneet perille, en voi saada vapaaehtoisille tarkoitettua viisumia, mun täytyy olla turistiviisumilla, joka onneksi myönnetään maksimissaan juuri kolmeksi kuukaudeksi. Kävin mielessä taistelua siitä, että nyt mä sit joudun valehdella ja mitä mä nyt sanon sit siellä jajaja. Noh ei se muu auttanut! Lentokentällä se meni kuin menikin helpommin ku olin ajatellut. Vaikka unohdin siinä jännityksessä mihin hostelliin mun piti sanoa meneväni :D nainen tiskillä kysyi "one month?" "no, tree months!" Naisen silmät suureni ja ilme ihmetyksestä se kysyi "three months?" Minä yksin siinä, unohdin hotellin nimen, en puhunut edes älyttömän hyvää enkkua ja sanoin vaan tulevani kiertelemään maahan kolmeksi kuukaudeksi :D Heh. Se varmaan ajatteli että voi raukka, no siinähän koitat selvitä sen 3kk ja löi mun onneks leimaa sinne asti ku piti!

Noh, siis tosiaan toissapäivänä nää dokumentit saapui, 4 viikkoa kesti matka tänne Suomesta 

1 luokassa?! Kyllä ollaan ihmetelty näiden kanssa täällä. 

No nyt mä saan sitten sen viisumin mikä pitääki olla! :) Jes! 

Nyt niihin fiiliksiin, nimittäin eka työviikko olis huomenna ohi! Mistähän sitä aloittais... Ensimmäinen päivä valkeni maanantaina ja työt alkoi 7:30. Minä sitten jännityksen ja kauhun sekaisin tuntein huonosti nukutun yön jälkeen tallustin taloa kohti johon piti mennä. Eka päivä oli kamala! Mä ajattelin että ei musta oo tähän. Miten mä kestän tän 3kk?! En mitenkään ikinä!! Mä en osannut olla niiden kaa, en luontevasti, en rakastanut niitä, eieieieiei, mihin mä oon tullut. Päivä ku tuli päätökseen mä olin niin väsynyt! Onneksi mun talossa on tosi kiva "case/house manager" joka siis vastaa siitä talosta. Osan päivästä olen daycenterissä missä osa Elwynin asukkaista on päivisin. 

Homma siellä toimii ryhmäperiaatteilla, ne on ryhmitelty niin että aika samankuntoiset samassa ryhmässä jne jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Siellä on huoneet joissa jokaisessa on erilaisia aktiviteetteja, esim musiikkihuone, kauneudenhoitohuone, liikuntahuone, pelihuone, huone jossa on patjoja yms. Nää ryhmät on tietyn ajan yhdessä huoneessa, jonka jälkeen vaihtaa huonetta. Siellä mä siis oon sit 9-12:30 jonka ajan se kestää! Mä ulkoilen niiden kanssa, vahdin jotain ryhmää jos sen ryhmän ohjaajalla on jotain mitä sen täytyy tehdä (esim käydä tupakalla :D, vaihtaa vaippa jollekkin, tai hakea juotavaa tai ihan mitä vaan.), vahdin jos joku nukkuu, teen niiden kanssa kahdestaan jotain, esim pelaan, teen kauneusjuttuja, jumppailen tai mitä nyt keksiikään. Vielä mä oon aika huono keksimään. Mutta kyllä seki siitä!

 

 

Ei, mä ajattelin että mä en osaa. Mua pelotti olla siellä, mä en tiennyt miten ne käyttäytyy, millasia ne on, vaikka kyllä mulle aina kerrottiin. Ja mulle sanottiin, että otat aikaa, tutustut, seuraat jne. Mutta ku se olo tulee että musta ei oo tähän niin silloin musta ei oo. Noh siitä päivästä mä selvisin! Mä rukoilin että mä saisin niitä kohtaan rakkautta, että mä selviäisin, koska mä haluan! Siks mä täällä oon, niitä varten! En siks, että mä joka päivä vaan just ja just selviän siitä. Siinä ei olis mitään järkeä! Mä olin ihan epätoivon partaalla!  

Kuuntele <3 

 There are days I feel like
Nothing ever goes right
Sometimes it just hurts so much

Työkaverit oli tosi ihania, suurin osa puhuu hyvin englantia, mut otettiin tosi hyvin vastaan. Ja asukkaat myös. Hymyileviä, osa vähän jännittyneitä kun tuli uusi ihminen, mutta vastaanottavaisia. Yks lause mulle jäi mieleen, kun rupesin pohtimaan syvemmin asiaa. "Don't be afraid! You're their hero!" Ja minä, pelkään. Minä, niiden sankari. Yks kävelee kävelyllä niinku minä, toiset halaa joka päivä, hymyilee kun tuun. Sen ekan illan mä kamppailin sen kanssa, että nyt Jumala, mä tarvin sua! Kehitysvammaiset on ollut aina se "ryhmä" mikä mua on jännittänyt eniten. Vaikka ne on kaikista aidoimpia. Mua on hävettänyt että mä oon jopa vähän pelännyt olla niiden kanssa. Ja nyt mä oon täällä. Tarkoituksesta. Että mä opin olemaan ja rakastamaan. Ja mä olen oppinut. Toisena aamuna kun heräsin, mulla oli jo erilainen fiilis mennä sinne. Mä uskalsin olla, mä tunsinkin rakkautta, mä osasinkin olla. Vaikka on mulla edelleen osan kanssa vaikeaa, koska ei tunne niitä niin hyvin. Mutta niistä on tullut mun muruja! Mä rukoilin, että mun sydän jäis tänne ja mä uskon että se jää.

 But You're here
You're real
I know I can trust You

 Jumalan rakkaus on suuri ja se opettaa meitä rakastamaan muita <3 On ihanaa oppia näistä ihmisistä täällä joka päivä jotain uutta, niiden piirteistä, tavoista, olemuksesta. "One day at a time". :) 

Even when it hurts
Even when it's hard
Even when it all just falls apart
I will run to You
'Cause I know that You are
Lover of my soul
Healer of my scars
You steady my heart

Tosiaan täällä siis on satanut, ukkostanut ja aurinkokin on paistanut!! Sunnuntaina ajateltiin lähteä Tel Aviviin, kun on vapaapäivä ja lämminkin pitäis olla!! Jipiiii! Ps. Melkein kaikki suomi-karkit on syöty. Mulla oli 4 fazerin suklaalevyä. Puolikas on jäljellä :D 

Tässä kuva talosta jossa teen töitä aamulla ja iltapäivällä daycenterin jälkeen. :)

On asioita joita murehtii ja miettii, asioita mitä ajattelee, stressaa. Tulevia asioita siitä kun palaa Suomeen. Mutta rakkaat, ollaan stressaamatta, Herra on luvannut johdattaa niitä jotka rukoillen kulkee. Aloitin tosiaan lukemaan Ville Pitäsen kirjaa Anokaa niin teille annetaan. Se on juuri sopiva mulle tänne.. Herra antaa ja vastaa kun me anotaan Hänen nimessään, Hänen tahtonsa mukaisia asioita, uskossa ja oikeista motiiveista, kiitos Ville, kiitos Jeesus! 

  I'm not gonna worry
I know that You've got me
Right inside the palm of your hand
Each and every moment
What's good and what gets broken
Happens just the way You plan

 Eiliset aurinkokuvaterveiset, koska tänään satoi, ukkosti ja salamoi!

<3 Jessica