Last day

Tänään oli mun viimeinen päivä töissä ja jotenkin hassua, että eilinen tuntui haikeammalta. Ehkä osa syy on se, että tänään oli niin kuuma, back to +32. Ollaankin nautittu kuluneen viikon viileämmistä ilmoista. On ollut ihanaa pitää pitkiä housuja ja on ollut helppo hengittää kun kuumuus ei vie kaikkea energiaa. Noh, kohta se totuus iskee, kun Suomi kutsuu. Eilen juttelin Matiaksen kanssa ja se kertoi että oli +17 lämmintä, sanoin että hyi ku kylmä ja se sano että ei ku just lämmin. :D Heh. 

 Tosiaan. Niin se on viikkoa vaille kolme kuukautta hurahtanut. Jos elämästä tehtäis jana, alusta loppuun, niin kuinka pieni aika onkaan kolme kuukautta. Tällä hetkellä se on saattanut tuntua pitkältäkin ajalta, mutta lyhyt aikahan se on. Kuitenkin luultavasti antoisinta aikaa elämässäni, kuinka paljon oonkaan saanut tältä matkalta.. oon niin kiitollinen Jumalalle, että just mua varten oli tämmöinen matka suunniteltu. Just minä sain kulkea tämän.

Kuuntelehan tämä :) 

 We can see the works of Your loving hands
With a hope and peace not made by man
When You poured out Your grace and Your mercy
And You held out Your arms so we could see
You bled for all mankind and set the captives free

Oon saanut tältä matkalta hyvän ystävän. Emman <3 

 Ollaankin juteltu Emman kaa kaikkia asioita maan ja taivaan väliltä ja viime aikoina enemmän ja enemmän sitä, kuinka paljon meillä jokaisella onkaan elämässä mahdollisuuksia. Joskus ihmiset yrittää pistää itsensä tai läheisensä muottiin, johon "yleensä" kaikki ainakin siinä lähipiirissä on tottunut. Joissain perheissä ehkä ei ole totuttu siihen, että voi matkustaa, lähteä kokeilemaan siipiään vaikka ulkomaille tai eri paikkakunnalle. Tai että jos ei just nyt huvita opiskella niin ei sitten opiskele. Tai jos haluaa käydä kursseja koulun sijaan. Tai jos pitää välivuotta. On tosi paljon perusajatuksia siitä, miten elämässä yleensä tehdään. Ja joskus joidenkin on vaikea sulattaa niiden ihmisten tapaa elää, kellä se ei ihan yleisen tyylin mukaan mene. 

Elämässä on rutkasti mahdollisuuksia. On muitakin maita kuin Suomi. En kuitenkaan tarkoita, etteikö se "perustapa" elää, olisi hyvä tai kunnioitettava. Tietysti on. Mutta niin on jokaisen ihmisen polku ainutkertainen ja yksilöllinen. Kukaan vanhempi ei voi valmiiksi päättää lapsensa ammattia, elämää tai puolisoa. Se on jokaisen oma asia, miten haluaa elämänsä elää. Mä uskon siihen, että jokaiselle meille on suunniteltu oma polkumme etukäteen. Siksi mun oli ns. helppo ja turvallinen astua tällekin matkalle. Mä luotan Jumalan johdatukseen mun elämässä ja oonhan saanut sen niin monessa asiassa henkilökohtaisesti kokea. Toiset kutsuvat sattumaksi. Mä en usko että on olemassa sattumaa niin monessa ja syvässä asiassa jotka liittyvät toisiinsa tai antavat merkityksen tulevaisuudelle. 

On myöskin turha pelätä epäonnistuvansa, koska jos sitä pelkää liikaa, ei saavuta mitään. Annan vinkin, rohkeasti hyppäätte siihen mikä tuntuu oikealta juuri sun kohdalla. Ja jos vielä ei oikein tiedä mikä olis hyvä, niin älä stressaa, kyllä se selviää.

Tää matka Israel Elwyniin on opettanut rakastamaan enemmän, kiittämään. Eniten tää matka on avannut silmiä, että on totisen totta, että arkielämää on niin monenlaista. Kohta aukeaa jälleen uusi ovi kun tämä ovi sulkeutuu. On hyvä lähteä, kun tietää olevan tervetullut takaisin, tietää olevansa kaivattu ja toki siksi se tuo sen haikeuden lähteä. Tästä on tullut mulle toinen koti ja ainahan on vaikea jättää perhe. Tää on ollut ainutlaatuinen kokemus. Syvä kiitollisuuteni kumpuaa Herralle. <3

And Your glory shines all around us
Your faithfulness shown for all to see
When we think of all of Your wonders
The beauty of Your plan that's been revealed
We walk in Your light, we walk in it

Olen valmis lähtemään. 

I'm coming home - but give me one week to get some holiday ;)

 <3 Jessica

Too soon!

Kotiinpaluu. Se tulee liian aikaisin niinkuin otsikossa mainitsin. Välillä on ajatellut että kumpa pääsis vaan kotiin, mutta mitä lähemmäs se kotiinlähtö tulee, sitä vaikeammalta se tuntuu. Eilen töiden jälkeen, mun housemanager eli mun boss täällä, halusi jutella ja ihmeteltiin kuinka aika meni näin äkkiä. Erään työntekijän kanssa on ollut ongelma yleisessä aamupalan annossa (normaalisti avustan aamupalalla sokeaa poikaa ja erästä tyttöä) ja siinä on siis ollut hänen kohdallaan ongelma. Vaikkakin tämä kyseinen työntekijä onkin ihana muuten kaikinpuolin. Loppuun mun pomo sanoi mulle "Joni, you will brake his heart when you go".. se on poika josta kerroin aiemmassa postauksessa. Tuntuu liian haikealta, että enää ens viikko töitä.. Ja tuntuu niinkuin olisin tullut eilen.. Juttutuokion jälkeen tulin kotiin ja menin Emman viereen sängylle ja aloin itkemään etten halua lähteä :D Mutta..niinkuin mä ekan päivän jälkeen rukoilin, että anna Jeesus mun sydämen jäädä tänne ja anna mulle rakkautta näitä kohtaan. Siihen rukoukseen on vastattu kuulkaa niin kirjaimellisesti ja 150%:sesti.. Vähempikin olis riittänyt ;) Mutta minkäs teet, Herra kun vastaa, niin Hän vastaa. Niinkuin parhaaksi näkee. 

Näin on hyvä.

 I love Israel. I love Elwyn. 

Tämä matka ei kuitenkaan ole ollut helppo. Se on pitänyt sisällään suuren kasvuprosessin. Kasvuprosessi jatkuu vaikka Israelista lähtö koittaa pikemmin kuin ymmärränkään. Viikot ku kuluu äkkiä. Johan se on tänään tiistai. Ja eilen vasta oli maanantai. Kohta herään siihen että on taas perjantai. Mutta jospa sitä koittais elää ihan tässä tiistaissa.. 

Luin facebook kaverini jakamia ihania ajatuksia siitä miten tämä hetki se ei palaa takaisin. Niinkuin ei joessa virtaama vesikään. Luin myöskin erään lehtijutun "viestejä kuolinvuoteelta" jossa syöpää sairastava nainen kertoi ajatuksiaan ja mietteitään siitä, mikä todella merkitsee. "Olisinpa hemmotellut itseäni" oli jutun otsikko. Näin hän ajatteli. Sen sijaan, että elämässä antaa vallan kiireelle, liialle työnteolle tai asioille joilla ei loppujenlopuksi liene merkitystä. 

Onko sun elämässä jotain mille sä annat liikaa arvoa tai aikaa? Jotain mikä vie ajan joltain enemmän tärkeältä? 

Käytiin Emman kanssa City of David, eli Daavidin kaupungissa. Täällä Jerusalemissa siis. Mielenkiintoinen paikka. Siellä maan alla on edelleen niitä raunioita ja siellä on sen aikainen puhtaan juomaveden tunneli. 355m pitkä ja meikäläisen levyinen. Siellä edelleen virtaa vesi. Sen sai kulkea, se oli pilkkopimeä. iPhonen taskulamppujaa apuna käyttäen tarvottiin tunneli läpi. 

Valoa tunnelin päässä.

Viime torstaina lähdettiin ajatuksena mennä nuorteniltaan, mutta kappas ku sinne päästiin niin ei sitä ollu. Hoopoltiin kaupungilla ja mentiin Waffle Bar nimiseen mestaan. Voi juku kuulkaa. 

Ymmärrätte kun laitan kuvan. Otettiin kevyt fondue lautanen.. 

Kuuntele <3

Jännittää ja innolla odottaa mitä Jumalalla on mulle varattuna kun mä täältä lähden. Monesti meidän suunnitelmat ei oo Jumalan suunnitelmia.. Ja siks elämä onkin yllätyksiä täynnä! Luotan Jumalaan 100% ja tiedän että vaikka mä en aina osaiskaan luottaa, se ei horjuta Jumalan valtaistuinta. Jumalalla on myös sua varten täydellinen suunnitelma. Ole rohkea ja anna Hänen johdattaa <3

Nuortenillassa täällä pari viikkoa sitten torstaina siellä puhui
 Tennesseestä kotoisin oleva vanhempi mies Jerry ja juttelin hänen kanssaan ennen saarnaa ja kerroin missä oon täällä ja mitä teen yms ja hän kertoi itsestään. Illan jälkeen kun oltiin lähdössä toivotimme siunausta toisillemme ja Jerry sanoi "tunnen että sun elämässä on tapahtumassa paljon asioita".
Tiedän itsekin. Sen vaan tietää. God is so good!! <3

 I lift my hands to the highest of all
As I draw near
Surrender my life to Your promise, oh God
There is no other

Täällä on tehnyt päätöksiä koskien sitä, mitä tekee kun astuu takaisin kotikonnuille, jäädäkö vai lähteä?
Kaikista helpointa olis lähteä ja mennä. Tuntuu että helpointa olis missä tahansa muualla kun takaisin kotona. Samat arkirutiinit kun aina. Sama kiire odottaa kun aiemmin. Onko se pahasti sanottu? Onko se kenenkään muun vika? Ei.

Mun arjen tekemiset ja kiire on mun oma syy. Mun omat päätökset.
Tällä hetkellä mä tiedän, mä tiedän sisimmässäni ja se kumpuaa jopa sen päällimmäisenä olevan ahdistuksen koskien kotiinpaluuta, se kumpuaa sen ohi, että mun on mentävä takaisin kotiin.
Sen sisimmässä olevan tiedon ja kuitenkin rauhan ahdistuksen keskellä antaa Jumala.
Niinkuin jo aiemmin sanoin, mun tiet ei aina oo Jumalan teitä.
Jumala riittää. Vaikka kaikki muu katoaa, Hän ei jätä. Mikä lupaus.

 I will find my life in You
You're always enough
Always enough
Let the fullness of Your love
Be all I need
All I need

 Tietyllä tapaa sitä myös odottaa. Sitä odottaa rakkaiden takia. Mun pikkusiskon, joka laskee päiviä milloin tuun takaisin. Mun rakkaiden kummilasten jotka odottaa mua kotiin. Mun isovanhempien joista en oo koskaan aiemmin ollut erossa näin pitkää aikaa. Mun rakkaan äidin takia joka on mulle tärkeämpi ja rakkaampi kun mä tajuankaan. Joka odottaa omaa tytärtä takaisin kotiin.
Ja onhan mulla niin paljon rakkaita ystäviä jotka myös tekee kotikaupungista kodin.
Unohtamatta seurakuntaa joka ehdottomasti tekee kotikaupungista kodin. 
Kyllähän sitä odottaa. <3 Kyllähän mulla on ikävä.

Helsingissä asuessa sitä tottui omaan aikaan. Välillä liikaankin.
Täällä sitä todella sai kokea sen oman ajan, ihanan ajan Jumalan kanssa.

Mutta eikai se auta, back to the bisnes! Mutta ei ihan vielä.. hetken mä vielä nautin tästä,
ainutlaatuisesta tilaisuudesta.
 Mun yks parhaista ystävistä on lähdössä Helsingistä lentäen ens viikon(?!?!?) sunnuntaina.
Mulla olis vielä työnalla yhden hotellin varaaminen. Sitten lähdetään lapsuudenystävän kanssa seikkailemaan Pyhälle Maalle. Rakas Jenni <3 Kiitos susta!
 

Consume me, come like a fire, oh God
Reign in me
For You alone will satisfy
There is no other
If I have You, I have everything
But without You, I have nothing


Ps. 32:8 sanoo näin:

  "Minä opetan sinua" sanoo Herra, "ja osoitan sinulle tien, jota sinun tulee vaeltaa. 

Minä neuvon sinua, minun silmäni valvoo sinua." 

Be blessed. 

<3Jessica

Haifa - love you

Viime postauksesta onkin jo kulunut tovi! Onhan tässä taas tehty sitä sun tätä. Töitä enimmäkseen mutta ollaan me käyty reissundeeruksella Tel Avivissa ja en muista mitä ollaan tehty. Niin, Prayer Towerin Young Adults illat torstaisin ovat tulleet tutuiksi. Ihan huippuja :) 

Ja Herra on hyvä edelleen! 

Tämä postaus siis saa luvan avata teille meille viikonloppureissua Haifaan. Tunti sitten kotiuduttiin! 

Oli I-HA-NAA!! <3 Viime viikonloppuna saatiin idea, löydettiin kiva "hotelli" ja perjantaina lähdettiin vähän reissundeerukselle. Kuulkaa, teki hyvää päästä pois hetkeksi tästä työympäristöstä. Lomalle! Saavuttiin Haifaan perjantaina hyvissäajoin, sapatti tosiaan oli alkanut ja hiljaista jokapuolella. "Metronit" on siellä junan, metron ja ratikan tapainen. Kulkee pyörillä. Sillä osattiin lähes perille. Lähdettiin iloissaan etsimään määränpäätä. Kysyttiin yhdeltä tyypiltä, toiselta ja 1,5h kuluttua oltiin kysytty kahdeksalta ihmiseltä neuvoa missä hotellimme sijaitsee ja missä on kyseinen osoite. Toinen ohjaa sinne, toinen tänne ja kolmas tuonne. Lopuksi istuttiin nurmialueelle tienjakajalle. Emma päätti soittaa majoitusnumeroon. Kävi ilmi, ettei oltu varattu hotellia, vaan huoneisto. Ei minkäänlaista viittaa ulkopuolella koska se sijaitsi normikerrostalossa. Ajateltiin että mitähän ollaan varattu. Alue näytti "spukealueelle". Pitkän etsinnän jälkeen, oliko se etsintä sen arvoista? OLI <3 Ihana majoitusnainen puhelimessa, ihana huone, ihana sänky, ihanaaihanaa. Kamat jätettiin sinne ja lähdettiin vähän tutustumaan siihen osaan mihin ei oltu 1,5h aikana tutustuttu. Se etsintä oli sinänsä hyvä, että lähikortteli oli hyvin tuttu nyt :D Ei voinut enää eksyä! Rakastuttiin Haifaan. Jos eksytte Israeliin, eksykää ehdottomasti tähän rantakaupunkiin. Tänne mä voisin muuttaa.

Kävelyn päätteeksi käytiin vähän hakees safkaa, pizzaa tietenkin! ;) 

 

Baha'i' Gardens at night

Baha'i Gardens <3 Niin kaunis Haifa.

Cable Car vei meitä ylöspäin! Maisemat <3

<3

 Emman sanoin "mieti kuinka onnekkaita tyttöjä me ollaan!" ..Niin ollaan. 

Parasta <3 

Enää 3 viikkoa töitä. Sitten viikon loma. Eli tasan kuukauden päästä sitä ollaan kotimaan kamaralla. 

Aika lentää. 

Siunausta.

<3 Jessica

Viissille

Shalom pitkästä aikaa. <3

Johan sitä ollaan menty yli puolivälin. Viissille että enää viis viikkoa jäljellä töitä ja sitten viikon loma.. Odotan sua tänne Jenni! 

Mitäs tänne kuuluu? Noh, kuumuutta ainaki jos ei muuta. Kesä on alkanut täällä. Sen tietää siitä, että lämmintä on yli 25°c (ma ja ti +35°c) ja ei tiedä mitä pukis ettei läkähdy. Ei auta valittaa.

Nimittäin sieluni simin näen itseni heinäkuussa astumassa Helsinki-Vantaalle tantut sun muut päällä ja en ihmettelisi jos satais vettä :D Nautitaan siis tästä säästä vielä ku on varmaa että lämmintä on!

Oloni näinä päivinä :

Tänään oli ensimmäinen käärme kulkuväylällä, kuollut kylläkin. Mutta kyllä tuli sellanen kylmät väreet olo. Vaikka tässä helteessä ne kylmät väreet ei tuntunu. Mutta väreet ku väreet. Tämähän on kallioista ja heinäistä seutua niin tokihan ne tänne tiensä löytää. Taitaa käydä kalpaten mikäli löytää, niinku tolle tän aamun tuttavuudelle oli käynyt. 

Kuulkaa, naapurin yellow market, työntekijät ja jäätelöosasto on tullut tutuksi. Siellä on nimittäin magnumit tarjoukses 9NIS eli about 2€ joka on halpa tän maan magnumien hinnaksi! Sinne ne rahat sitte hupeneeki. No mutta kuuma on kuumaa ja jäätelö kylmää. Sitä nyt sitte sen enempiä tartte selitellä. Lauantai oli karkkipäivä (perjantaiki tais olla :D). 

Sunnuntaina muuten käytiin tuolla holokaustimuseon vieressä olevassa Children's memorial - muistopaikassa.  Paikka on omistettu 1,5 miljoonalle juutalaiselle lapselle jotka kuolivat holokaustissa. 

 Sydän jätti kerran lyönnin välistä, kun astui pimeään korkeaan huoneeseen, jossa on peilejä, joiden kautta heijastuu kynttilät ja näyttää kun huone olisi täynnä tähtiä. 

Kaiuttimista kuuluu ääni joka luettelee lapsen nimen, kotimaan ja iän. 

Ei sitä ymmärrä. Ei sitä todellakaan ymmärrä. 

1 year old, 3 years old, 5 years old,  9 years old, 15 years old. 

Ja kaikkea siltä väliltä ja moninkerroin. 

Ja jos sä seisoisit siellä huoneessa vuoden, sä et kuulisi samaa nimeä kahta kertaa.

 

On ällistyttävää että kaikki asiat, rakennukset, ihan kaikki on lahjoitettu tuohon paikkaan. 

Children's Memorial on rakennettu lahjoituksena ihmisiltä joiden 2,5 vuotias poika murhattiin holokaustissa. Sydäntä särkevää ajatella. Ja mielessä pyörii ajatus MIKSI?!

Työstä mä edelleen nautin, on sitte kuuma tai kuuma. :D 

On yks miesasukas kenen kanssa käyn kävelyllä, voisin sanoa että joka päivä. Hän on sellainen, joka huutaa jokaiselle vastaantulevalle kovalla äänellä naurunseasta HI!! ja jos se kohde ei vastaa, hän huutaa HI!!! niin monta kertaa että se vastaa tai on poissa näköpiiristä. Jos se vastaa, niinkun yleensä jokainen vastaa "Hi!" asukas huutaa takaisin "HAHAI!" (HI HI!) Ja nauraa niin paljon ku sydämestä lähtee. Tämä ei juuri muuta puhu, kun kertoo etttä äiti on tulossa käymään, on päivä mikä tahansa, niin äiti tulee kahden päivän kuluttua. 40 minuutin kävelylenkin aikana, jonka aikana istutaan vähintään 2 kertaa eri paikassa, hän kertoo tuon äidin tulon varmaan 20 kertaa. Aina yhtä innostuneesti. Ja vaikka näkis saman henkilön kävelyn aikana kolmekin kertaa, hän huutaa "HI!" niinkuin ei ennen olisi vielä nähnyt. 

Tämä kaveri on kyllä fiksu. Mun työkaveri kertoi, että teki kerran pitkän työpäivän ja joka kerta kun käveli poikien keittiön läpi, se asukas huusi "HI!", työkaveri oli sanonut "tänään teen pitkän vuoron ja sinun ei joka kerta tarvitse huutaa hi, kun kuljen ohi!" Asukas oli katsonut hetken aikaa, hymyillyt ja sanonut "chacha" (Slicha, slicha) joka tarkoittaa "Anteeksi!" :D 

Prosessi on käynnissä. Prosessi kasvamiseen omassa uskonelämässä ja ymmärrys päästää irti vanhoista asioista jotka on kaivanut mieltä tai painaneet liikaa matkanteossa. 

Luen Lisa Beveren kirjaa Oikea naisen mitta ja olen kohdassa 

"Irti päästäminen".

Uskon että monella meistä on repussa niitä asoita mitkä siellä painaa. Meidät on kuitenkin Kristuksessa ohjattu päästämään irti vanhasta, koska uusi on tullut tilalle. 

Tottakai vanhat asiat täytyy käydä läpi, kasvaa yli mutta sen jälkeen, ei jäädä enää miettimään. 

"Jumala on tulevaisuuden Herra. Hänellä on suunnitelma meitä varten. Hänen tiensä ja tapansa ovat meidän omiamme viisaammat ja korkeammat ja hän antaa meille selvän käskyn unohtaa menneet.

Filippiläiskirjeen jakeet 3:13-14 kehottavat meitä unohtamaan sen, mikä on takanapäin:

"Veljet, minä en katso sitä vielä saavuttaneeni. Yhden minä kuitenkin teen: unohtaen kaiken sen, mikä on takana ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessä,

 minä riennän kohti päämäärää saadakseni voittopalkinnon, jonka omistamiseen Jumala on minut kutsunut taivaallisella kutsulla Kristuksessa Jeesuksessa."

Ne kannustavat meitä pyrkimään sitä kohti, mikä on edessä ja vapautumaan menneisyytemme kuormasta. Muuten meillä ei ole voimaa kestää maaliin saakka. 

Kuinka monet maratoonarit juoksevat reppu selässään? 

Jos heillä alkumatkasta sellainen olisi, he heittäisivät sen pian pois. He ajattelevat maaliin pääsemistä käyttävät kevyimpiä mahdollisia varusteita ja ottavat mukaansa vain kaiken välttämättömimmän. He tietävät, että heidän on säästettävä kaikki voimansa juoksua varten. 

Listen this <3 

San. 4:18 "Mutta vanhurskaiden polku on kuin aamurusko,

 joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka."

Polusta tulee matkanmyötä selkeämpi ja kirkkaampi. Valo lisääntyy kun kuljemme eteenpäin. 

Jos katsomme taaksemme, emme pääse eteenpäin. Meidän on luotava silmämme Poikaan ja seurattava Hänen valoaan. Jokainen askel vie meidät kauemmas pimeydestä ja lähemmäs Hänen valoaan, kunnes on se on kirkas kuin keskipäivän aurinko. 

Jotkut teistä juoksette repullinen kiviä selässänne. Te yritätte kuljettaa vanhoja asioita tulevaisuuteen. 

Toiset katsovat taakseen; ehkä te pelkäätte että tulevaisuutenne on samanlainen kuin menneisyytenne. Nyt on aika jättää menneelle hyvästit!"

-Lisa Bevere-

Menneisyydessä on asioita, joista voi ottaa opiksi ajatellen tulevaisuutta. Menneessä on asioita joiden kautta meitä kasvatetaan. Minä en olisi ainakaan sama ihminen ilman menneisyyttäni. Tiedän, että on jokin syy, että on käynyt läpi asiat mennessä. 

Liika menneen vatvominen ei kuitenkaan auta mitään. Siihen jää kiinni ja sitä velloo samassa. 

Vähän kuin olisi juuttunut suohon. Tai vähän kuin juoksisi se repullinen kiviä selässään. Ei oikein pääse eteenpäin. 

Rohkaisen jokaista miettimään elämässään niitä asioita, jotka jumittaa sua menneessä. 

Oletko ottanut opiksesi ja kasvun kannalta kaiken sen? 

Vai oletko katkera menneelle ja koitat selitellä itsellesi, että tämä on oikeutettua? 

Meidän puolesta, on kuollut ristillä viaton ja puhdas uhri. Ihmisen muodossa, ilman syntiä. 

Että meillä olisi elämä. Meidän synnit on annettu anteeksi. Jumala näkee meidän Jeesuksen veren kautta. Jos me itse halutaan uskoa ja antaa kaikkemme Taivaan Kuinkaan käsiin. 

Minä olen luovuttanut elämäni, jokaisen päiväni Kuninkaani käsiin. Olen niin kiitollinen, että mut on vapautettu. Olen vapaa. 

"Siis jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus;

se mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut." 

2. Kor. 5:17

"Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen;

sillä sen, joka Jumalan tykö tulee,

täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne,

jotka häntä etsivät." 

Heb. 11:6

"Kiinnittäkää mielenne siihen, mikä on ylhäällä, 

älkää siihen, mikä on maan päällä."

Kol 3:2

Vielä viimeinen, joka pätee kaikkeen, joka hetkessä. 

"Mitä teettekin, sanoin tai teoin, 

tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä, 

kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttaan."

Kol. 3:17

"Forever He is risen."

Ihanaa kesänalkua Suomeen. <3 

Siunausta!!

<3 Jessica

One month

Kuukausi sitten, 6.4 klo 14:47 oltiin Matiaksen kanssa kävelyllä keväisen aurinkoisessa säässä. Ajatukset oli jo puoliksi tulevassa, kolmessa kuukaudessa. Olin jännittynyt siitä mitä tuleman pitää. Kovasti halusi nauttia siitä hetkestä, mitä eli silloin. Viimeisestä yhteisestä päivästä, se olikin hyvä päivä. <3 Kuitenkin ihmismieli on sellainen, että se koittaa mennä jo siihen seuraavaan, "sittenkun". On vaikeaa elää ainoastaan tätä hetkeä. Tai ainakin mulle se on vaikeaa. Usein mun täytyy pysähtyä, sanoa itelleni, että relax, nyt nautit tästä hetkestä, hengitä syvään. Tulevaisuus odottaa, tämä hetki ei odota. Tämä hetki mitä mä elän, se hetki mitä sä elät, ei palaa. Huominen on tulossa. Anna sen odottaa, äläkä anna tämän hetken odottaa. Se muuten katoaa.  Beseder?

Ainiin, nyt mä oon täällä matkassa ihan asiaan kuuluvalla viisumilla. Se oliki sellanen aamu, että. Asioiden hoito saattaa täällä olla vähän erilaista kun Suomessa. Vaikka sun nimi kuulutetaan table 9 :lle, sinne paukkaa kaks muslimia. Vaikka pankissa sun vuoronumero näkyy taulussa ja tiskillä mihin sun kuuluu mennä, sinne menee sun numeroa seuraava ja tiskille lyödään sen kaverin numero. Se on kuulkaa osattava pitää puoliaan. Pohjalaisella ja Lappilaisella sisulla täällä ollaan menty. Emma kertoi, että se on jo vähä oppinu kyynärpää taktiikkaa ja mä oon vielä ainakin, mennyt pitämään puoliani ilman kyynärpää taktiikkaa. Olen päässyt vuorollani, kunhan olen mennyt väliin ja sanonut että anteeksi vain mutta nyt on minun vuoroni ja hymy päälle. Siellä sitä vaan kilttinä jos istuis puoliaan pitämättä, istuis tasan tarkkaan sulkemisaikaan asti odottaen omaa vuoroa ja menis seuraavana päivänä takaisin. Ja istuis taas. Niin joo, ministeriössä se viisumivirkailija kyllä piti mun puolia. Mulle kerrottiin ennenku menin sinne, että ota tasaraha mukaan. Unohdin. Oli liikaa. Sanoin tälle tätille että pidä loput, kun sillä ei ollut vaihtorahaa. Hän ei kuulemma ota almuja vastaan. Ei se auttanu ku meikäläisen kipaista jonnekkin rikkomaan raha, mitäs muutakaan nainen keksii ostaa rahan rikkoakseen kun suklaata! Sitte oli tasaraha ja mä pääsin jatkamaan matkaa viisumi passissa kiiltäen. 

Loppumatkaki meni muuten ihan hyvin, mutta bussi ei pysähtynyt mun pysäkille vaikka minä ja muutama muu sotilas painettiin kyllä nappia oikeas kohdas. Se paineli vaan kovaa kyytiä eteenpäin ja meikäläinen kylmänviileästi päätti kokeilla Emman neuvoja vuorenrinnepolusta. (se vähän oikaisee, mä ajattelin) Kyllä se vähän oikaisikin varmaan pituudeltaan, mutta ei ajaltaan. Eikä maastoltaan. Siinä meni kyllä polku jonkin matkaa, kunnes se katosi ja edessä oli niittyä, kivikkoista maastoa ja niin ja näin keikkuva aita. Minä menin aidasta kiinni pitäen ballerinat jalassa kivien ja puiden keskellä. Taivallus palkittiin ja pääsin perille. Samaan aikaan sen oikean missä olis pitänyt pysähtyä -pysäkin kohdalla, kun milloin tuli seuraava bussi :D Maisemissa ei ollut valittamista.

Tuo alla oleva kuva on kuva kävelyreitistäni!

Tätä tekstiä on nyt kahtena päivänä kirjoitettu, eilen aloitettu ja tänään toivottavasti saan päätökseen. 

Eilen meidän kaveri Tiina, joka on vapaaehtoisena Tel Avivissa, tuli tänne ja lähdettiin vanhaan kaupunkiin kiertelemään ja sit sen jälkeen syömään Sushi&Pizza ravintolaan. Tytöt söi sushia, minä pizzaa. Kun en (vielä ainakaan) ole sushin ystävä. Niin siis siksi tämän kirjoitus jäi kesken eilen :D

Sunnuntaina oltiin Tel Avivissa auringon ja meikäläinen aaltojen armoilla. 

Hypättiin bussiin 9:30 ja sovittiin että nähdään Tiina pääbussiasemalla. Ajateltiin, että helppoa, ollaan siellä jo kerran oltukkin. Tiina kysyi missä siellä nähdään, Emma vastasi että "vaikka siinä infokopilla, kun sen mä muistan!" Tiina kuitenkin ehdotti juna-aseman eteen. Sekin me tiedettiin. Viimeksi oltiin menossa ostamaan bussilippuja juna-asemalta, ihmeteltiin kun ei missään näy Jerusalemiin meneviä aikatauluja.. mutta sitten joku kertoikin että se on juna-asema :D 

No Tel Aviviin tällä kerralla kun saavuttiin, oltiin ihan pihalla, kun se bussi jättikin jonnekkin ihan outoon paikkaan. Joku älysuuri rakennus ja tosi sekava. Suunniteltiin kysyvämme joltain "where are we?" Siellä oli jotain 8 kerrosta. Ja epäloogisesti suunniteltu. Tuntui että mistään ei päässyt minnekkään. Sitten me hoksattiin, että se onkin se pääbussiasema :D Löydettiin Tiinakin, tai no, Tiina löysi meidät! Onneksi. Sitte päätettiin mennä mäkkäriin syömään. Oli muuten muhkeat hampparit. Oikeesti. Kunnon kokoiset! Saman kokoinen kun kotikontujen grillillä myydyt. Peitti Emman pään. Pistän kuvan. Nautittiin niitä hamppareita myöhemmin rannalla. Vähän lintassa ja lämpöiset, muttei se menoa haitannut. Syötiin koko rahan edestä. Kallista lystiä oli. 

Noh, mäkkäristä suunnattiin ettimään bussia millä päästään rannalle, astuttiin bussiin ja se kiihdytti eteenpäin. Hyvä että pystys pysyi taas kerran. Emma siinä vielä etti lompakkoa ku bussi oli jo ajellu pitkälle. Kunnes se tajus, ettei lompakko oo siellä. Se on jääny jonnekkin. Ei auttanut kun jäädä pois ja mennä takas ettimään. Kuski oli kiltti, antoi emmalle rahan seuraavaan bussiin ja toivotti onnea, joskin kuulemma hukataan aikaa, tuskin lompakkoa enää löytyy, täälä kun on epärehellistä kansaa. 

Ei muutaku huokauksia yläkertaan, että nyt on Herran autettava tässä asiassa. Ihailin ystäväni asennetta "Kyllä mie tiiän, että se löytyy, mutta oon myöskin ajatellut että jos ei löydy, niin joku muu tarvii sitä enemmän." Kuitenkin hänellä oli vahva tunne siitä, että se löytyy. Kipinkapin ettimään. Ensin käytiin vessassa, jossa käytiin mäkkärin jälkeen, ei ollut. Sit mentiin mäkkäriin jännittyneinä, missään ei näkynyt. Tiskille kun mentiin kysymään, myyjät kertoi että automaatti löytyy sieltä ja sieltä. Kunnes sanottiin että hän hukkasi lompakon, myyjä mumisi jotain "aaaa" meni toimistoon ja kylmän viileesti ojensi kukkaron. Löytyi siis! Olosuhteista huolimatta. Herra on hyvä. 

 Eiku rannalle makaamaan tämän koitoksen jälkeen. 

Vähän fantaa ja jätskiä. <3

Kotimatkalle päätettiin lähteä ajoissa, että ehditään käydä syömässä Jerusalemissa. 

Tel-Aviv - Jerusalem kestää noin tunnin. Joskus vähän alle, joskus vähän yli. 

Sunnuntaina se kesti lähes kolme tuntia. Liikenne seisoi, kun siellä oli menossa Etiopialaisten mielenosoitukset. Samat mitä mekin oltiin seuraamassa Jerusalemissa muutamaa päivää aiemmin. Siis aluksi ei tiedetty mitä siellä oli silloin meneillään. No nää samat oli sitten Tel Avivissa. Matka oli kuitenkin hyvä, tutustuin mun vieressä istuvaan 72 vuotiaaseen mummoon. Jaettiin asioita molempien elämästä ja mä jaoin mun ilon lähteestä, uskosta ja luottamuksesta Jeesukseen. Mummo kuunteli mietteliäänä. Ehkä se jätti jotain hänen sydämeensä. Jerusalemissa kun astuttiin pois bussista, halattiin ja toivotin siunausta.

Kotona huomattiin, että tuliaisina punat. Emmalla punammat ku mulla.

Täydellinen päivä. Paras päivä. 

Tässä tulee pari kuvaa mielenosoituksesta. 

 Arki täällä jatkuu samanlaisena! Enemmän ja enemmän kotiutuu koko ajan ja poislähtö varmaan tulee olemaan vaikeampaa mitä alussa ajatteli.. Arabinaisista ketkä täällä on töissä, on tullut rakkaita ja asukkaistakin. Kuukausi täällä on mennyt kuin siivillä. Niin nopeasti.
Ainiin ja mikä parasta. Mun rakas ystävä on tulossa lomalle
tänne viikkoa ennen mun Suomeen tuloa.
Hotellikin on varattu. Nyt vain odotellaan <3 

Kun Suomessa oli TVOF finaali ja Robin & Elastinen veti siellä biisin Kipinän hetki, me kuunnteltiin se täällä Emman kanssa ja todettiin että se on hyvä. Hyvää sanomaa nuorille ja miksei vanhemmillekkin. 

Älä luovuta.

Silmissä kipinän hetki <3

 Kiitän joka päivä täällä olostani. Täällä oon niinku herrankukkaros. "pahalta piilossa" vaikka sota on täällä mahdollista ja helikopterit lentelee yläpuolella usein. Silti tuntuu, että täällä on suojassa kaikelta. <3 

Se kipinän hetki on silmissä täällä. 

 "Heittäydy täysii
Mitä ikinä teetkin
Ja elä nyt missä ikinä meetkin
Silmissä kipinän hetki
Heittäydy täysii
Siihen mikä on tärkee
Ja tee sitä missä sulle on järkee
Silmissä kipinän hetki"

Muista elää sitä hetkeä, mitä tällä hetkellä elät. Kiinnitä katse siihen, älä liikaa tulevaan.

Näe kultahippuset siinä hetkessä.

 Aamuauringon säteet puiden lävitse, sade kasvoilla,

Sun lapsesi kiinnostus uusiin asioihin. 

Muista, että ne sun murheet, ne ei ole ikuisia. 

Muista pyytää ja antaa anteeksi.

Elämä on liian lyhyt riitoihin. Älä anna auringon laskeutua vihan ylle. 

Sä et ikinä tiedä, milloin sä näet sun rakkaat viimeisen kerran. 

Muista rakastaa. Vaikka se ei aina ookkaan helppoa. 

Kor. 13:13

"Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme. 

Mutta suurin niistä on rakkaus." 

Be who you are <3

Älä yritä olla jotain mitä et oo. 

Oo sitä mitä oot. 

Älä anna minkään maallisen arvon tai mielipiteen

arvioida sua. Tai mitata sua. 

Sä oot arvokkaampi. 

Oikea mitta on enemmän kun mikään maallinen mittari.

 Älä koskaan tee jotain tai mittaa itseäsi siksi, että muut hyväksyisi sut.

"So they like you

Do they like you?"

"Take your make up off
Let your hair down
Take a breath
Look into the mirror, at yourself
Don't you like you?
Cause I like you"

 Mua hymyilytti niin paljon laulun lopussa, kun naiset alkoi riisumaan meikkejään, 

hiuslisäkkeitä, avas hiukset ja nauroi, hymyili ja näytti just siltä omalta itseltä.

Ei ole kauniimpaa. 

Nuorempana mua nolotti kulkea ilman meikkiä ja tukka piti aina olla hyvin. 

Mä aina ajattelin, että mä oon kauniimpi meikit naamassa ja hiukset suoristettuna.

Mä oon onneksi ymmärtänyt, ettei se oikea mittari ole ulkoiset asiat.

Mä nautin kulkea ilman meikkiä ja hiukset niin ku ne on. 

Harvoin mä enää Helsingissäkään meikkailin ennen ku tänne tulin. 

Silloin ku meikkasin, en meikannut siksi, etten hyväkyis itseäni ilman.

Joskus se vaan on kivaa.

Kyllä mä täältä aion ostaa parhaan mineraalipuuterin mitä tiedän,

sillä silloinku meikkaan, on kiva meikata hyvillä tuotteilla! 

Ja yks mistä oon iloinen, on se, että Matias aina sanoo mulle,

että sä oot kauniimpi hiukset kiharalla ja parempi ilman meikkiä.

Koska mä oon aina ajatellut juuri päinvastoin.

Sitä mä oon aina toivonut. Että olis hyvä niin ku on. 

Ps. 139:13-14

"Sinä loit minut sisintäni myöten, 

sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa.

Minä kiitän sinua siitä, 

että olen tehty ylen

ihmeellisesti."

Be blessed.

 <3 Jessica 

Learning to live, trust, love

Ihan alkuun annan teille taas kuunneltavaksi biisin joka rohkaisee mua. 

Here it is <3

Okei, lähdetään siitä, että aina tyyntä myrskyn edellä ja sit kuitenkin pitää muistaa myrskyssä että tyyntäkin taas tulee. Its never easy. Älyttömän vaikeat päivät takana. Täällä on liikaa aikaa miettiä asioita, liikaa aikaa miettiä mitä sitten kun tuun takaisin Suomeen. Mä tiedän, että Jumala tekee mussa työtä ja tää on yks prosessi joka täytyy käydä läpi, että voi vahvistua ja kasvaa. Että voi tulla takaisin. Mä kuitenkin kiitän Herraa, ahdistuksen keskellä, kyynelten lomassa ja silloin kun vaan on niin hyvä olla, että hymyilyttää pelkkä oleminen ja hengittäminen. 

Lauantaina kävin aamupäivällä vähän reenailemassa ja tällä kertaa seurana oliki Jerusalemin eläkeläiset. Aiettä, oli taas energiaa ja hyvä pirteä fiilis kun sieltä tulin.

 Myöhemmin lähdin ulos ja  otin taas raamatun ja Pitkäsen Villen kirjoittaman Anokaa niin teille annetaan kirjan pykälään ja lähdin ulos lämpöön lueskelemaan. Raamatusta olin aloittanut Danielin kirjaa ja siitä jatkoin.  

Kuinka mahtavasti Jumala johdatti Danielia ja kolmea muuta Juudan heimolaista kuningas Nebukadnessarin palveluksessa ollessa. Nämä kolme poikaa Danielia lukuunottamatta joutui tuliseen pätsiin, kun eivät suostuneet kumartamaan kuninkaan kultaista kuvapatsasta. 

Kuningas sanoo pojille näin: 

"Mutta ellette kumarra, teidät heitetään heti paikalla tuliseen pätsiin. 

Ja kuka on se jumala, joka pelastaa teidät minun käsistäni?"

Pojat täynnä luottamusta vastaa: 

"Nebukadnessar! Tähän meidän ei tarvitse vastata sinulle sanaakaan. Jos käy niinkuin olet sanonut, voi meidän Jumalamme, jota me palvelemme, kyllä pelastaa meidät tulisesta pätsistä, ja hän pelastaa myös sinun käsistäsi, kuningas. 

Ja vaikka hän ei pelastaisikaan, niin tiedä se, kuningas, että me emme palvele sinun jumaliasi, emmekä kumarra kultaista kuvapatsasta, jonka olet pystyttänyt."

Kuningas tuli noiden sanojen jälkeen niin täyteen kiukkua, että käski kuumentaa pätsin seitsemän kertaa kuumemmaksi, kuin tavallisesti. 

Arvatkaa pelastiko Jumala pojat pätsistä? 

Pelasti. 

"Satraapit, käskynhaltijat, maaherrat ja kuninkaan neuvonantajat kokoontuivat paikalle ja näkivät, ettei tuli ollut voinut tehdä mitään näiden miesten ruumiille. Heidän partansa ja hiuksensa eivät olleet kärventyneet eivätkä heidän vaatteensa vahingoittuneet, eikä heistä lähtenyt edes tulen käryä."

Myöskin Danielia vastaan tehtiin salaliitto, kuningas tiesi, että Daniel luottaa Jumalaan ja oli nähnyt Jumalan ihmetekoja. Kuitenkaan kuningas ei voinut kieltää omia käskyjään ja Daniel oli heitettävä leijonien luolaan koska Daniel oli rikkonut käskyjä. Kuningas oli murheissaan Danielin vuoksi ja sanoi 

"Sinun Jumalasi, jota lakkaamatta palvelet, pelastakoon sinut."

Sitten tuotiin kivi ja pantiin luolan suulle. Kuningas meni palatsiinsa ja paastosi tulevan yön eikä nukkunut. Aamu kun valkeni, kuningas meni katsomaan luolaan miten Danielille oli käynyt. Uskon että on ollut suuuri jännitys tuossa tilanteessa. Lähestyessään luolaa kuningas huusi murheellisella äänellä 

"Daniel, elävän Jumalan palvelija! Onko Jumalasi, jota lakkaamatta palvelet, voinut pelastaa sinut leijonilta?"

Arvatkaa pelastiko Jumala Danielin?

Pelasti. 

Lukekaa lisää danielin tarinaa, aiettä sitä luottamusta. <3 On kyllä meikäläistä puhutellut.

 Even though I walk through the valley of the shadow of death
Your perfect love is casting out fear
And even when I'm caught in the middle of the storms of this life
I won't turn back
I know You are near

Room. 15:4

 "Sillä kaikki, mikä ennen on kirjoitettu, on kirjoitettu meille opiksi, 

että meillä kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo."

Sunnuntaina kävin tsuumailemas kauppoja ja myöhemmin mentiin Emman kanssa holokaustimuseoon. 

Se olikin aika pysäyttävä kokemus. Huone huoneen jälkeen kuvaa, videoa, vaatteita, muistoja, päiväkirjalauseita ja vaikka mitä niiltä kauhunajoilta sekä ajoilta sitä ennen. Joitain tavaroita näiden kuolleiden juutalaisten kodeista. 

Siellä oli otteita holokaustiuhrien päiväkirjoista tai kirjeistä. Ja tää eräs tekstinpätkä jäi mun mieleen.

En tietenkään sanasta sanaan sitä muista, mutta se oli 12 vuotias lapsi ja se kirjoitti "when i'm twenty". Kun olen 20-vuotias. Se kertoi unelmastaan matkustaa, nähdä maailmaa. 20 vuotis synttärit ei ikinä toteutuneet. 

 Näillä kaikilla ihmisillä siellä oli siis numerot. Ne oli numeroitu. Käsiin kirjoitettu ja vaatteisiin ommeltu. Oli järkyttävää nähdä joku tän numeron kaltainen "157 675". 

Tän numeron avulla ne tunnistettiin. 

Silmät ei pysyneet kuivana, kun katsoi pienen lapsen takkia, jossa oli tuon lapsen numero. 

Toisiksi viimeisenä huoneena museossa on halli. "Hall of names"

Löydät kuvia jos kirjoitat googleen tuon Hall of names. 

Pysäyttävä. Kun käveli halliin, oikealla puolella oviaukossa oli teksti joka jäi mieleen. Jota mietin pitkän aikaa. Ja joka on mielessä edelleen. 

 “Remember only that I was innocent and, just like you, 

mortal on that day, I, too, 

had had a face marked by rage, 

by pity and joy, 

quite simply, a human face!”

Benjamin Fondane, Exodus
Murdered at Auschwitz, 1944

   Mun sydän särkyi niin moneen palaan tuossa museossa, kun se kaikki tuli niin lähelle. Ne asiat tuli lähelle sydäntä ihan eritavalla, kun koskaan aiemmin.

Kun astuttiin ulos museosta, avautui mahtava näkymä ja siinä sydän täynnä kaikkea mitä oli just nähnyt, katseli maisemia ja mietti asioita mielessään. 

Mä nautin näiden asiakkaiden kanssa olosta töissä. Se on terapiaa kaikelle sille mitä miettii ja välillä stressaa. Mulla on silti täydellinen luotto Jumalaan. 

Ne on niin tyytyväisiä pienistä asioista, tutkii kävelylenkillä kaikkea, kukkia, autoja ja on maailman onnellisimpia sillä hetkellä kun pääsevät ulos kävelylle. Tänään en saanut yhtä sisälle :D Toinen vapaaehtoinen tuli auttamaan. :D Se vaan olis istunut ja istunut. Piti vaan penkin selkänojasta kii eikä tullut :D Heh. Muttaku on muitaki ketkä haluaa ulos niin semmosta se on. Huomenna on uus päivä kävelylle senki kans! 

Täällä oli muuten itsenäisyysbileet asukkaille viime viikolla! 

Oli kuulkaa sellasetki kemut että Suomen itsenäisyysjuhlat hienoine mekkoineen ei oo mitään verrattuna siihen, että Israelilaiset todella juhlii itsenäisyyttä. Ilotulitukset paukkui naapurivuorelta. Se on ilon ja kaikkien yhteinen juhla. Maassa maan tavalla. 

Asukkaille tosissaan oli pippalot. Oli musiikkia, tanssia ja soittimia, Israelin lippuja ja jos jotain härpäkkeitä. Että nää oli innoissaan. Vedetiin letkajenkkaa. Minäki vedin  :D Hahhah. 

Ostin muuten englanti-heprea sanakirjan. Saa nähdä jääkö mitää päähän. Ei varmaan. Mutta ompa hankittu.

Tässä pari arkikuvaa elämästä täällä. :) 

 

Yes, I can see a light that is coming for the heart that holds on
And there will be an end to these troubles
But until that day comes
Still I will praise You, still I will praise You

Jesus loves me and you <3 

Siunaavin terkuin

<3 Jessica